Mediakasvatuksellinen ajattelu lähtee siitä, että elämme median kauttaaltaan läpäisemässä yhteiskunnassa. Kasvatuksen kannalta mediaympäristö on siis yhtä tärkeä alue kuin vaikkapa koulu tai perhe.  

Mediakasvattajuus lähtee oman mediasuhteen hahmottamisesta. Mediasuhteen tutkimisen kautta avataan ymmärrystä median toimintatavoista, sisällöistä, henkilökohtaisista arvoista ja asenteista, ja pohditaan erityisesti, miten mediaa voi käyttää tarkoituksenmukaisesti opetuksessa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä moniulotteisesta mediamaailmasta. Mediasuhteen arvioimisen kautta ymmärrys median kokonaisvaltaisesta roolista hahmottuu, ja askelmerkit kriittiseen ajatteluun ovat valmiina. 

Median käyttäjänä jokaisella on mahdollisuus analysoida median sisältöjä ja näkökulmia, pohtia epätasapainoa sekä kiinnittää huomiota oman ajattelun rakentumiseen. Median tuottajana mediamaisemaan päästään itse vaikuttamaan. Mediakulttuuri on osallisuuden kulttuuri, joka koostuu käyttämistämme mediasisällöistä sekä niiden tuottamisesta ja tuottamisen tavoista. Sukupolvien välillä on eroja, mutta erot näkyvät myös sukupolvien sisällä, esimerkiksi nuoret ovat keskenään hyvin erilaisia median käyttäjiä. 

Usein peräänkuulutettu kriittisyys ei ole kielteistä vaan kyselevää ja uteliasta suhtautumista maailmaan. On tärkeää haastaa oma näkemys maailmasta, etsiä tietoa uusista, luotettavista ja erilaisista lähteistä, pohtia kuka on mediasisältöjen takana ja mistä lähtökohdista mediasisältöjä tuotetaan.  

Elokuvakasvatus on osa mediakasvatusta

Elokuva on median ja taiteen muoto, jolla on oma keskeinen paikkansa mediakasvatuksen ytimessä. Elokuvakasvatuksen keinoin haltuunotettava elokuvanlukutaito on avain kaikkeen audiovisuaalisen median ymmärtämiseen ja muodostaa vahvan pohjan kokonaisvaltaiselle medialukutaidolle.

Myös lasten ja nuorten omaa mediasuhdetta tulee kunnioittaa – mediakasvattajuus alkaa kiinnostuksesta lasten ja nuorten maailmoihin.

Ota mediapäiväkirja avuksi oman mediasuhteen hahmottamisessa!