Hylkeiden suojelu
a. Muistelkaa, mitä elinkeinoja tai ammatteja elokuvassa kuvataan. Elokuvan eri henkilöhahmojen suhtautuminen hylkeisiin sekä heidän edustamansa tahot tarjoavat erilaisia näkökulmia keskusteluun hylkeistä. Ketkä elokuvan henkilöhahmoista edustavat luonnonsuojelun näkökulmaa, kalastuksen elinkeinoa, salakaatoa tai metsästystä?
b. Järjestäkää luokassa väittely hylkeiden suojelun/metsästyksen puolesta ja vastaan. Vaihtakaa välillä osia. Miettikää ensin yhdessä, miksi niitä vastustetaan tai puolustetaan. Lukekaa hylkeistä allaolevasta tietolaatikosta. Keskustelkaa aiheesta ja etsikää lisätietoa tueksi väitteillenne.
c. Hylkeen kuva on tuttu monille esimerkiksi laivayhtiön logona. Etsikää kuvia hylkeistä esim. Googlen kuvahaun avulla ja piirtäkää sitten kuvia hylkeistä hiilellä voimapaperille. Tai piirtäkää harmaalla liidulla luonnos voimapaperille ja maalatkaa sitten kuva lopuksi peiteväreillä. Keskustelkaa, millaisia tunteita tai mielikuvia Nooran ja hylkeenpoikasen yhteinen uintiretki teissä herättää. Piirtäkää myös Nooran ja hylkeen uintiretkestä.
|
Hylkeet kuuluvat nisäkäisiin ja niiden heimoon kuuluu 19 lajia. Hylkeet ovat kehittyneet maaeläimistä, varsinaiset hylkeet luultavasti saukon kaltaisista eläimistä. Ulkomuodoltaan ne ovat sileitä ja pulleita, joten niiden ruumiinrakenne soveltuu sulavaan vedessä liikkumiseen. Ranteesta ja kämmenestä ovat muodostuneet etuevät ja nilkasta ja jalkaterästä takaevät. Evät ovat heikot eikä niitä voi käyttää apuna maalla liikkumiseen. Hylkeet liikkuvatkin maalla siten, että
ne siirtävät painoa rinnan ja vatsan varaan. Erotuksena lähisukulaisistaan korvahylkeistä, joihin kuuluvat muun muassa merileijona, varsinaisilla hylkeillä ei ole ulkoisia korvalehtiä.
Hylkeet syövät katkarapuja, kalmareita ja kaloja, isot hylkeet myös merilintuja ja pienempiä hylkeitä. Saalistaminen tapahtuu veden alla. Hylkeet näkevät vedenpinnan alapuolen hämäryydessä hyvin suurten silmiensä avulla. Paksu ihonalainen eristävä rasvakerros suojaa kylmältä merivedeltä. Hyljenaaras on sukukypsä kolmen tai neljän vuoden ikäisenä ja synnyttää poikasia eli kuutteja vain yhden kerrallaan. Norjassa on harmaa-, grönlannin- ja kuplahylkeitä. Hylkeitä on metsästetty maailmassa jo esihistoriallisista ajoista lähtien paikoin niin tehokkaasti, että ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Hylkeitä metsästetään Pohjoisen Jäämeren ja Pohjois-Atlantin reunoilla sijaitsevissa valtioissa, joissa se on yksi siellä asuvien kansojen perinteisistä elinkeinoista. Norjassa pyydetään pääasiassa grönlanninhylkeitä ja kuplahylkeitä. Hylkeenpyyntiä perustellaan sillä, että ne lisääntyvät liikaa ja syövät suuria määria kaloja ja aiheuttavat vahinkoja myös kalastusvälineille ja kalanviljelylaitoksille. Hylkeenpyynnin kannattavuutta lisää nahkojen sekä muiden tuotteiden, esimerkiksi lihan, rasvan ja ruhojen sekä
lääkinnällisiin tarkoituksiin käytettävän hylkeenöljyn myynti. EU hyväksyi 2009 hylkeentuontikiellon jäsenmaihinsa. Kiellon mukaan hylkeestä tehtyjä tuotteita ei
saa enää markkinoida EU:n alueella. Poikkeuksena tähän ovat tuotteet, joita ei myydä liikevoittotarkoituksessa ja tuotteet, jotka ovat peräisin inuiiteilta.
Hylkeet tapetaan perinteisellä menetelmällä hakkaamalla niitä nuijilla (hakapikillä, eräänlaisella iskukoukulla), kunnes kallo on murskattu. Pyyntiä on myös arvosteltu siitä, että monet hylkeet ovat yhä tajuissaan, kun niitä aletaan nylkeä. Norjan valtion mukaan nykyään eläimet on lain mukaan tapettava niin nopeasti, humaanisti ja kivuttomasti kuin mahdollista. Norjalaiset hylkeenpyytäjät eivät saa käyttää muuntyyppisiä välineitä kuin kivääreitä ja hakapikiä. Lisäksi hylkeenpyytäjien on
läpäistävä kurssi ja ampumakoe joka vuosi ennen hylkeenpyyntikautta.
Lähteet: http://www.norja.fi/About_Norway/business/trade/marine/sealing/, Wikipedia,
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/11/991043
|
© Koulukino 2024
