Ihmisen omalla kokemuksella on olennainen merkitys elokuvan katsomisessa ja siihen samastumisessa. Elokuvan avulla ihminen voi kohdata omat tunteensa ja toiveensa. Elokuvakokemus voi olla mahdollisuus ymmärtää itseä ja hakea ratkaisuja erilaisiin elämäntilanteisiin. Anselmi – ihmissusi on elokuvana sopivasti etäännyttävä, joten sen yhteydessä vaikeiden henkilökohtaisten pohdintojen herääminen ja käsitteleminen on turvallista. Elokuvassa mielikuvitus luo maailman, jossa voi käsitellä myös hämmentäviä asioita: vanhempien ja nuorten suhteita, perheen salaisuuksia, seksuaalista kehitystä ja nuorten keskinäisiä suhteita.

Esteettisessä kokemisessa tunteilla on keskeinen sijansa. Elokuvaa katsoessaan ihminen tarkastelee elokuvan tekijän esittämää kokemusmaailmaa. Samanaikaisesti tämä sanoma jatkaa kulkuaan myös katsojassa itsessään ja herättää erilaisia tunnetiloja. Syventymällä elokuvaan ja pohtimalla syitä omiin reaktioihinsa katsoja syventyy omaan itseensä. Katsomiskokemus ja sen käsitteleminen eri tavoin on eräänlaista keskustelua elokuvan ja katsojan välillä.

Vaikka elokuvaa esitetään useimmiten kaksiulotteisena, se muodostaa silti katsojassa vahvan elämyksen tilasta, liikkeestä ja ajasta. Elokuvan kerronta perustuu mielikuviin. Se asettaa katsojan tapahtumien keskipisteeseen.

Elokuva koostuu kuvien ja äänten runsaudesta ja liikkuvuudesta. Visuaalisena ja auditiivisena kokemuksena elokuvan katseleminen on monipolvinen ja runsas kokemus, jota ei voi pelkistää vain sanoiksi. Siksi sekä sanallinen että kuvallinen pohdinta elokuvaa tarkasteltaessa on tärkeää.

Elokuvakokemusta voidaan käsitellä kirjoittamisen ja puhumisen lisäksi visuaalisin keinoin. Elokuvakokemuksen visualisoinnissa näkyy tuon kokemuksen moninaisuus: elokuva vaikuttaa niin ajattelun kuin elämystenkin tasolla. Tässä oppimateriaalissa avainsanojen  kirjoittaminen ja yhteinen keskustelu elokuvan jälkeen johdattavat kuvalliseen tekemiseen, jossa oppilaat voivat visuaalisesti kertoa omista elokuvan herättämistä kokemuksistaan.