Romaniväestö Suomessa
Koko maailmassa on romaneja n. 20 miljoonaa ja heitä on kaikissa maanosissa. Suomessa heitä on n.10 000 ja lisäksi Ruotsissa asuu 3000-4000 Suomen romania.
Kielitutkimuksen perusteella oletetaan, että romanit ovat lähtöisin Luoteis-Intiasta, nykyisen Pakistanin ja Intian pohjoisilta rajaseuduilta. Romanit lähtivät Intiasta 1000-luvun molemmin puolin. Varmoja syitä lähtöön ei tiedetä, mutta oletetaan, että luonnonmullistukset, nälänhätä, ruttoepidemia ja maahan tunkeutuneet sotajoukot ovat olleet liikkeelle pakottaneita syitä. Eurooppaan romanit saapuivat 1300-luvulla.
Suomeen romanit tulivat Ruotsin kautta 1500- luvulla. Ensimmäiset merkinnät romaneista Suomen alueella on Ahvenanmaan Kastelholman linnan arkistoista, joiden mukaan romaneilta takavarikoitiin kahdeksan työhevosta v. 1559. Ruotsi-Suomessa suhtautuminen romaneihin oli kielteistä. Arkkipiispa Laurentius Petri kielsi kaikki kirkolliset toimitukset romaneilta. Vuonna 1637 tuli voimaan ns. hirttolaki, jonka mukaan romanit tuli hirttää, elleivät he noudattaneet karkottamiskäskyä.
1700-luvulla asenteet romaneja kohtaan lientyivät jonkin verran. Suomen siirryttyä Venäjän suurruhtinaskunnaksi v. 1890, voimaan tulivat erityislait, joiden tavoitteena olivat romanien sopeuttaminen ja paikoilleen asettuminen. Romanit rinnastettiin kulkureihin ja kerjäläisiin. Vuonna 1812 annettiin laki, jonka mukaan kodittomat kulkijat piti sijoittaa työlaitoksiin, koski myös romaneja. Myös vuosina 1900 ja 1955 Valtioneuvoston asettamat komiteat kannattivat ajatusta, että ainoastaan sulauttamalla romanit valtaväestöön, heidät saataisiin yhteiskuntakelpoiseksi.
Romaniväestö on herännyt poliittisesti vasta 1960-luvulla. 1970-luvulla valtiovalta on ryhtynyt parantamaan romanien asemaa sosiaali-, koulutus- ja kulttuuripoliittisin toimin.
Tärkeimmät vähemmistöpiirteet Suomen romaneilla ovat oma historia, oma vanha sivistys, omat kulttuuritavat, oma kieli, perheen ja suvun yhteenkuuluvuus, perinteinen pukeutuminen ja elämäntapa, käsityötaito, hevosten hoito ja raviurheilu.
Romanikieli on indoaarista alkuperää ja kielen on todettu olevan sukua sanskritille ja hindille. Persian halki tapahtuneen vaelluksen aikana kieleen tuli iranilaisia lainasanoja, samoin kuin niistä maista, joiden halki romaniheimot vaelsivat tai joihin he asettuivat asumaan tuli kieleen lainasanoja. Romanikieli on kansainvälistä, tosin se on jakautunut erottuviin murteisiin. Juuri erikielistä saadut lainasanat ovat luonteenomaisia eri romanikielen murteille.
Perhe ja suku ovat romaneille aina olleet tärkeitä. Lojaalisuus sukua kohtaan ulottuu jopa kaukaisimpiinkin suvun jäseniin asti. Naisen kunnioitus miehiä ja nuorten vanhempia kohtaan on kulttuurin perusta, mihin myös sitoutuu suurin osa romanien tavoista ja säädöksistä. Sukupolven välisessä käyttäytymisessä nuoremman polven velvollisuudet ovat tarkkaan säädeltyä. Nuorelta edellytetään ehdotonta tottelevaisuutta ja kunnioitusta vanhempia kohtaan.
Koulutus romaneiden keskuudessa on lisääntynyt runsaasti. Yhä useammat romaninuoret hakeutuvat ammatilliseen koulutukseen. Heistä on myös noussut monia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Näitä ovat muun muassa Euroopan romanifoorumin varapuheenjohtaja Miranda Vuolasranta, Henry Hedman, Viljo Koivisto ja Väinö Lindberg. Monet Suomen romanit ovat menestyneet laulajina. Tunnettuja laulajia ovat mm. laulajat Anneli Sari, Rainer Friman, Leif Lindgren ja Dimitri Sjöberg sekä tangokuningas Saska Helmikallio, jotka kuitenkin esittävät pääosin valtavirran iskelmämusiikkia. Muusikko Remu Aaltonen taas on tuttu rockmusiikin puolelta.
Romanikulttuurin sisällä elää vahva romanimusiikin perinne, laulut kertovat usein epäonnisesta rakkaudesta ja vanhan ajan elämäntavoista. Porvoossa järjestetään vuosittain Kansainvälinen Romanimusiikin Festivaali.
(Lähde: Opetushallituksen kotisivut, Wikipedia)
© Koulukino 2024
