Leikkaus on erityisen ominainen luova keino juuri elokuvalle. Peter von Bagh selostaa elokuvan leikkausprosessia seuraavasti:

”Prosessi alkaa otoksien lajittelulla (aineistoa voi olla esimerkiksi 10 tai 50 kertaa enemmän kuin lopputuloksessa), – – [Leikkaaja] valitsee parhaat otokset, kamerakulmat, onnistuneimmat näyttelijöiden suoritukset – kaikki tietysti sillä silmällä, että ainekset synkkaavat keskenään. – – Asetelman on ehkä parhaiten ilmaissut ohjaaja Sergei Eisenstein: 1 + 1 ei ole 2 vaan 2+, eli kahden kuvan summa ei ole yksioikoinen summa vaan jotain arvaamatonta, jotain enemmän. Leikkaajan edessä on tuhansia mahdollisuuksia koota usein ehkä kaoottisesta kuvavirrasta johdonmukainen tai vaikka runollinen elokuva.”

Leikkauksen tehtävänä on siis paitsi järjestää kuvamateriaali kokonaisuudeksi, myös luoda järjestyksen ja rytmin avulla kerrontaa. Puhutaan myös montaasista, jolla tarkoitetaan yleisesti ottaen otosten leikkaamista ja järjestämistä kokonaisuudeksi. Lisäksi montaasilla voidaan viitata erityiseen montaasiteoriaan, jonka isänä pidettyyn Sergei Eisensteiniin von Baghin ylläolevassa lainauksessa viittaa. Montaasiteorian mukaan kuvien liittäminen yhteen synnyttää aina uusia merkityksiä.

”Hyvä esimerkki montaasista on ns. "Kuleshovin efekti". Eräässä kokeilussaan Kuleshov yhdisti yhden ja saman kuvan ilmeettömistä kasvoista erillisiin otoksiin soppalautasesta, ruumisarkussa makaavasta naisesta ja lattialla leikkivästä lapsesta. Asiayhteydestä riippuen katsojat näkivät samojen ilmeettömien kasvojen ilmaisevan vuoroin nälkää, surua ja hellyyttä. Montaasin keinoin elokuvantekijä siis saattoi ohjailla katsojan tunnetiloja ja ajatuksia.” (Internetix)

”Leikkaus ei siis ole vain kahden ajanviipaleen liitos – se on kohta, jossa ajatukset törmäävät ja synnyttävät uusia ajatuksia.” (Kamera & kynä)

Kuvia ja merkityksiä yhdistelevässä montaasissa voi piillä valtava elokuvallinen ilmaisuvoima, joka usein kurkottaa sanallisen ilmaisun tuolle puolen. Montaasia käytetään kernaasti esimerkiksi metaforien luomisessa: sen avulla elokuvassa näkyvä asia, henkilö tai tapahtuma voi saada lisää merkitystä tai ulottuvuutta. Montaasia voidaan käyttää myös katsojan mielikuvituksen tai oman tulkinnan herättämisessä: voimme tavallaan nähdä jotakin, mitä ei näytetä. Elokuvatutkija Henry Bacon mainitsee tyypillisenä esimerkkinä sen, miten ”lukemattomat kerrat toisiinsa kietoutuvasta intohimoisesta parista ollaan siirrytty tahdikkaasti takassa loimuaviin liekkeihin”.

Tehtäviä:

• Leikatkaa lehdistä kuvia. Tehkää kuvapareja, jotka muuttavat kuvien tunnelmaa tai tulkintaa. Vaikkapa kaunis mainoskuva voi muuttua pinnalliseksi, kun sen viereen liitetään uutiskuva sodan kauhuista. Voitte liimata kuvaparit paperille esimerkiksi siten, että toinen kuvista on peitetty paperiarkilla. Näin on helppo seurata vaikutelman muuttumista ”montaasin” johdosta. Kokeilkaa, pystyttekö ilmaisemaan abstrakteja asioita (esim. rakkaus, ystävyys, ahneus, viattomuus) konkreettisia asioita (esim. mies ja nainen, ihminen ja koira, aikuinen ja lapsi, metsä ja kaupunki) yhdistelemällä.

• Millaisia asioita Beasts of the Southern Wild -elokuvassa yhdisteltiin? Oliko elokuvassa elementtejä, jotka saattavat luoda metaforia? (Esim. vesi, tuli, yhteisö, pedot.) Mistä elokuvan pedot tulevat? Miten ne on leikattu mukaan elokuvaan? (Aluksi pedot tuntuvat olevan kaukana, mutta elokuvan mittaan ne lähestyvät sekä katsojaa ja tarinan henkilöitä että tarinan kulkua.)

• Mitä elokuvassa näytettiin ja mitä jätettiin näyttämättä? Mitkä asiat jäivät tai jätettiin katsojan pääteltäväksi?