menu
Nimipallo
Nimi- ja kontaktiharjoitus. Osallistujat asettuvat piiriin. Pelin tavoitteena on heittää palloa piirissä osallistujalta toiselle mahdollisimman helpoin heitoin. Ennen heittoa on varmistuttava siitä, että vastaanottaja on valmis. Tämä tehdään sanomalla vastaanottajan nimi ja ottamalla katsekontakti. Kun heittely alkaa sujumaan, voidaan haastetta nostaa ottamalla useampi pallo rinkiin samanaikaisesti.
Nimenvaihto
Kaikki kulkevat ristiin rastiin tilassa. Kun kohtaat toisen, pysähdy ja tervehdi. Molemmat kertovat nimensä ja nimet (maagisesti!) vaihtuvat. Jos minä (Jukka) kohtaan Minnan, tulee minusta Minna ja Minnasta Jukka jne. jne. Jos saat oman nimesi takaisin, pääset pelistä pois. Muistathan mainita, että tässä(kään) tehtävässä oleellista ei ole suoriutua täydellisesti. Kuuntele kohtaamiasi ihmisiä. Jos nimi unohtuu, tartu siihen, jonka muistelit sen olevan.
Huom.! Harjoite voi olla haastava pienille lapsille keskittymisen vaatimuksen vuoksi.
Zip-zap-zup
Kontaktiharjoitus, johon voi ottaa myöhemmin myös nimet mukaan. Osallistujat asettuvat piiriin. Piirissä joku osoittaa toista, katsoo silmiin, sanoo zip ja lähettää käsiliikkeellä vuoron eteenpäin. Vuoro siirtyy seuraavalle ja hän laittaa sen eteenpäin samalla tavalla sanomalla zap, seuraava tekee samoin sanoilla zup, sitten uudestaan zip jne. Zip-Zap-Zupin tilalla voi käyttää myöhemmin myös ryhmäläisten nimiä, jolloin sanotaan aina sen henkilön nimi, jolle on vuoron lähettämässä.
Hedelmäsalaatti
Ryhmäytymis- ja tutustumisharjoitus. Muodostetaan tuoleista piiri. Tuoleja on yksi vähemmän kuin osallistujia. Yksi seisoo piirin keskellä, muut istuvat tuoleilla. Piirin keskellä oleva osallistuja esittää väitteen, joka on hänen kohdallaan tosi, esim. “Pidän salmiakista”. Kaikki ne, jotka pitävät salmiakista, vaihtavat paikkaa. Taas yksi henkilö jää ilman tuolia keskelle. On hänen vuoronsa esittää väite jne. jne. Keskellä oleva henkilö voi sanoa “hedelmäsalaatti”, mikäli ei keksi mitään sanottavaa. Tällöin kaikkien on vaihdettava paikkaa.
Assosiaatiorinki
Assosiaatio- ja kontaktiharjoitus. Osallistujat ovat ringissä. Pelaaja sanoo seuraavalle henkilölle sanan, joka tulee ensimmäisenä hänen mieleensä. Vastaanottaja toistaa sanan ja sanoo seuraavalle ensimmäisen sanan, joka edellisestä tulee hänen mieleensä jne. jne. Jos harjoitus tehdään ringissä yhteisessä tilassa, on sanan sanomiseen hyvä yhdistää katsekontakti.
Minä tarvitsen
Assosiaatioharjoitus. Istutaan ringissä. Tavoitteena on keksiä kolme asiaa, jotka liittyvät jotenkin toisiinsa. Vuoro alkaa sanoilla ”Minä tarvitsen…” esim. ”Minä tarvitsen kesän, kauniin sään ja piknik-viltin.” Seuraava vuorossa oleva ottaa viimeisen elementin oman kokonaisuutensa ensimmäiseksi ja keksii kaksi lisää. Esim. ”Minä tarvitsen piknik-viltin, vappupäivän ja simaa”.
Asioiden kuvaileminen sana kerrallaan
Pariharjoite. Pari osoittaa jotakin kohtaa tilassa. Pari liikkuu yhdessä katsomaan tarkemmin tätä kohtaa. Kun he ovat kohteen vieressä, he alkavat kuvailemaan kohdetta sana kerrallaan. ”TUOSSA on VALKOINEN pöydänjalka JOKA on TEHTY metallista…” Kun kohdetta on kuvailtu riittämiin, etsitään osoittamalla uusi kohde ja siirrytään kuvailemaan sitä.
variaatio em. kuvailulle
Sama harjoite kuin yllä. Pari liikkuu kohteensa luokse, mutta tällä kertaa he kuvailevat sana kerrallaan jotakin mielikuvituksellista – aivan muuta, kuin mikä esine todellisuudessa on. Pari voi esim. osoittaa valkoista metallista pöydänjalkaa ja kuvailla sitä sana kerrallaan: ”TUOSSA on VAALEANPUNAINEN elefantti JOKA tanssii SAMBAA…”
Olen puu
Osallistujat tulevat yksi kerrallaan tilaan (vapaassa järjestyksessä tai annetuin vuoroin). Kukin ottaa vuorollaan jonkin asennon ja kertoo mitä esittää (”olen puu”). Kuvaan myöhemmin asettuvien on hyvä pyrkiä siihen, että heidän patsaansa liittyy jollain tavalla aiempaan kuvaan täydentäen sitä (“olen orava puussa”). Viimeiseksi jäänyt “katsoja” saa nimetä kuvan, ja tämän jälkeen valita jonkin kuvan osan joka jää ja josta rakennetaan uusi kuva uudessa kontekstissa. Toinen vaihtoehto on, että kuva tyhjennetään joka kerta ja luodaan aina uusi kuva mistä tahansa.
variaatio 1 em.
Kuva laitetaan liikkeelle, jolloin kuvassa olevat elementit alkavat toimia, äännellä ja liikkua.
variaatio 2 em.
Ohjaaja kysyy kuvan eri elementeiltä ajatusääniä, “jos tämä esine/henkilö/asia puhuisi mitä se sanoisi juuri nyt kuvan ottohetkellä”.
Mitä sä teet?
Ensimmäinen osallistuja alkaa tekemään valitsemaansa miimistä toimintaa (esim. kuopan kaivaminen). Seuraava tulee kysymään häneltä ”mitä sä teet?”. Tähän kaivaja vastaa jonkin aivan muun toiminnon (esim. meikkaaminen). Nyt kaivaja lähtee pois ja kysyjä alkaa meikkaamaan. Seuraava henkilö tulee tilaan ja kysyy ”mitä sä teet?” jne. jne.
Lahjan antaminen
Pariharjoitus, jossa harjoitellaan yhteistyötä ja miimistä toimintaa. Hlö.1 antaa miimisen lahjapaketin parilleen ja saa määrittää lahjapaketin koon. Hlö.2 ottaa lahjan vastaan, avaa sen, määrittelee sen (käyttämällä lahjaa ja/tai kertomalla mikä se on) ja kiittää lahjasta. Nyt tehdään sama toisin päin – on hlö.2:en vuoro antaa vastalahja jne. jne.
Joo ja sit
Pariharjoitus. Ensimmäinen ehdottaa jotakin yhteistä tekemistä (”heitelläänkö palloa?”) johon kaveri myöntyy (”Joo, heitellään palloa!). Molemmat heittelevät miimistä palloa yhdessä. Toinen ehdottaa seuraavaa tekemistä (”Mennäänkö juomaan kokista?”) johon kaveri myöntyy (”Joo, mennään juomaan kokista!”). jne. jne. toiminnot voivat liittyä toisiinsa seuraamusten ketjuna tai olla toisistaan näennäisesti irrallisia toimintoja. Arkiset ja absurdit toiminnot ovat yhtä hyviä ratkaisuja. Tärkeintä on ottaa ensimmäinen mieleen tuleva idea vastaan.
Harjoitteesta voidaan tehdä myös tyrmäysversio, jossa parin tarjoukseen vastataan kieltävästi ja keksimällä jokin selitys. Tämä voi auttaa hahmottamaan sitä, että ideat tyrmäämällä toiminta ei pääse etenemään.
Story spine – tarinaranka
Täytetään ryhmässä 6 virkkeen tarina siten, että kukin täyttää vuorollaan yhden virkkeen. Harjoitteen voi tehdä puhuen tai kirjoittaen. Virkkeiden alut ovat seuraavat:
Olipa kerran…
2 ensimmäistä virkettä esittelevät hahmon ja tilanteen
Päivittäin…
Kunnes eräänä päivänä…
2 seuraavaa virkettä määrittävät käänteen ja seurauksen
Siitä syystä…
Kunnes lopulta…
2 viimeistä virkettä kertovat loppuratkaisun ja seuraukset
Siitä päivästä lähtien…
Postikortit
Harjoitus 4 hlön. ryhmissä. Kaksi toimii kortin kirjoittajina ja kaksi kuvittajina. Kirjoittajat aloittavat improvisoimaan kortin tekstiä sana kerrallaan (esim. ”Hei ÄITI! Olen TÄÄLLÄ vankilassa JA rahat OVAT loppuneet…”). Kun teksti on alkanut, kuvittajat muodostavat postikortin kuvan patsaina. Huom.! kuvittajat eivät sovi keskenään mitään, hyppäävät vain kuvaan. He eivät myöskään selitä asentojaan yleisölle. Huom. 2! Kuva voi sopia tekstiin tai olla jotain aivan muuta (esim. kuva sateisesta vankilasta, henkilöstä ottamassa aurinkoa, kahdesta halaavasta henkilöstä jne.).
Seuraavaksi rooleja vaihdetaan, jotta kertojat kuvittavat ja kuvittajat pääsevät kertomaan. Tämä kortti on vastaus edelliseen korttiin.
Kehon ääriviivat
Maadoitutaan tuntemalla jalkapohjat lattiaa vasten. Tunnustele miltä kehossa tuntuu. Ohjeista: kuvittele värikynä, jolla lähdet piirtämään kehosi ääriviivat päälaelta. Harjoitteen voi tehdä silmät kiinni tai katse alaviistoon. Kun olet mielessäsi päässyt takaisin päälaelle, eli piirtänyt hahmon itsestä mieleesi, tunnustele miltä kehossa nyt tuntuu. Onko muutosta aiempaan? Osallistujilta voi myös kysyä minkä värisellä värillä he piirsivät tänään itsensä.
Rusinasta rentouteen
Tutkitaan kehon jännitystä ja rentoutumista, samalla tullaan tietoiseksi kehosta enemmän. Aloita perusasennosta. Kuvittele olevasi pienen pieni, kuiva, sisäänpäin kääntyvä rusina joka painuu kasaan ja joka on täynnä jännitettä kaikissa ruumiinosissa. Kun rusina on puristunut äärimmilleen (eli kehossa kaikki lihakset jännityksessä) rentouta, puhalla ilmaa ulos ja palaa “normaali” asentoon. Tunnustele miltä keho tuntuu jännitteen jälkeen. Toista rusinaksi meneminen muutaman kerran.
Ruumiinosa vie ja tutkii tilaa
Kuvitellaan, että silmät ovat kehon eri osissa ja tutkitaan tilaa sitä kautta. Esim. silmät ovat rintakehässä. Miten se vaikuttaa liikkumiseen? Mitä asioita rintakehä havaitsee verraten esim. jos silmät ovat polvissa tai kämmenissä?
Kalaparvi
Tavoitteena on liikkua yhtenäisesti kuin kalaparvi. Ryhmä asettuu timanttikuvioon, niin että katseet ovat samaan suuntaan. Ryhmä alkaa liikkua niin, että ryhmän kärjessä oleva henkilö johtaa liikettä. Kun henkilö kääntyy, johtaja vaihtuu. Ideana on pyrkiä liikkeeseen niin ettei ulkopuolelta osaisi arvata, että joku johtaa liikettä. Tämän vuoksi liikkeen on oltava alkuun hidasta niin, että koko ryhmä pysyy mukana.
Variaatio em. harjoitteelle
Ryhmä on enemmän tiiviinä ryppäänä kuin timanttina, mahdollisimman lähellä toisiaan, kuitenkin samaan suuntaan katsoen. Kukaan ei johda liikettä, vaan ajatuksena on liikkua yhteisestä päätöksestä. Tässäkin harjoitteessa on tärkeää, että liike on alkuun hidasta jotta kaikki ehtivät aistia mihin suuntaan ollaan menossa. Mikäli ryhmässä tulee jokin impulssi, joku esim. hyppää/kääntyy, kaikki tekevät samoin.
Yksi tekee, kaikki tekee
Kalaparvi harjoitteen yksi sovellus, jossa harjoitellaan ryhmän kuuntelua kehollisesti. Liikutaan vapaasti tilassa ilman puhetta. Kun yksi ryhmästä pysähtyy kaikki pysähtyvät. Pysähdys on vaihtelevan mittainen, ja mutta kaikki pyrkivät lähtemään liikkeelle samaan aikaan. Tässä harjoitteessa on hyvä rohkaista tekemään rauhallisesti ja keskittyä kuuntelemiseen niin, että yksi ei johda liikettä. Kun pysähtyminen ja liikkeelle lähtö onnistuvat samanaikaisesti, voi mukaan ottaa pysähdys-hyppy-liikkeellelähtö version, niin että hyppy tapahtuisi myös samaan aikaan. Muita versioita joita voi ottaa mukaan ryhmän kehittyessä: pysähdys-hyppy-käsien taputus-hein sanominen-liikkeellelähtö…
Simultaaniohjaaminen
Ryhmä kokoontuu riviin seinustalle tai katsomoon siten, että tyhjä näyttämö jää heidän eteensä. Tilaan voi haluttaessa ripotella joitakin esineitä. Kuka tahansa ryhmästä saa nyt antaa toimintaohjeen vieressään olevalle henkilölle. Ohjeen saanut henkilö voi päättää, ottaako ohjeen vastaan vaiko ei. Jos hän hyväksyy tehtävän, hän voi mennä tilaan toteuttamaan sen. Hän saa itse päättää kauanko käyttää aikaa toiminnan toteuttamiseen ja kuinka monta kertaa tekee sen. Tilassa voi samanaikaisesti olla useita tehtävän suorittajia.
Tavoitteet ja fokus voivat vaihdella tilanteen ja ryhmän mukaan. Niitä voivat olla mm. impulssien kuunteleminen (Mitä lisään tilassa tapahtuviin asioihin? Mitä esineet kutsuvat tekemään?…), selkeiden toimintaa tuottavien ohjeiden antaminen, ohjeen ja toteutuneen toiminnan välisen eron tarkasteleminen…
PIKAOHJEET OHJAAJALLE:
Näistä lähtökohdista lähestymme ohjaamista tämän hankkeen puitteissa:
Kohtaus käy helposti puuduttavaksi, mikäli kaksi henkilöä seisoo paikoillaan ja keskustelee. Konkreettisen toiminnan ohjaaminen pitää katsojan mielenkiinnon yllä ja vie tarinaa parhaiten eteenpäin. Konkreettisten tekojen ohjeistaminen auttaa näyttelijää: selkeä toiminta on helppo toteuttaa.
Näyttelijän tehtävänä ei ole olla ohjaajan aivoton sätkynukke, vaan kohtaus syntyy vuorovaikutuksessa. Ohjaaja antaa ohjeen, näyttelijä tulkitsee ja toteuttaa sen. Ohjaaja tarttuu siihen, mikä suorituksessa on hyvää ja näin jatketaan yhdessä eteenpäin. Näin näyttelijä pääsee osalliseksi taideteoksen luomisessa – hänen ideansa ovat merkittäviä. Uskomme ohjaajan ja näyttelijän dialogisen työskentelyn johtavan paitsi parempaan taiteeseen, myös parempaan osallisuuden kokemukseen, ryhmäytymiseen ja työskentelyyn sitoutumiseen.
Positiivinen palaute parantaa työskentelyilmapiiriä – liian usein unohdamme kehua toisiamme. Ohjaajan on myös uskallettava sanoa, mikäli näyttelijän tekemä ehdotus ei sovi kokonaisuuteen. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Dialogista työskentelyä kuitenkin auttaa, mikäli pyrkii lähtemään liikkeelle myönteisestä palautteesta. Tällöin ohjaaja ei kiireen keskellä lukittaudu ainoastaan oman visionsa sisään, vaan pysyy avoinna myös näyttelijän tarjouksille.
Tilanteen näyttelemisessä ollaan jo pitkällä, jos näyttelijä tekee näyttämöllä jotakin konkreettista ja sen lisäksi näyttelee tunteella suhtautumistaan ympäristöönsä (toimintaan, toisiin hahmoihin, tapahtumiin ympärillä jne.).
Muista ohjaajan komennot: olkaa hyvä! kun näyttelijän toiminta alkaa ja kiitos! kun näyttelijä voi lopettaa näyttelemisen.
Mielipidejana
Ajatuslämmittely tai purkuharjoite. Ohjaaja määrittää tilan toiseen päähän Täysin samaa mieltä -seinän ja toiselle puolelle Täysin eri mieltä -seinän. Osallistuja valitsee paikkansa janalta sen mukaisesti, kuinka suhtautuu esitettyyn väitteeseen. Keskellä tilaa on 50-50 jne. Kun tilaan on asetuttu, ohjaaja voi haastatella kaikkia tai osaa osallistujista siitä, millä perustein he asettuivat valitsemalleen paikalle.
Hetken merkitseminen
Purkuharjoite. Osallistujat valitsevat tilasta paikan sen mukaisesti, mikä hetki toiminnasta on jäänyt parhaiten mieleen. Mielikuva voi olla myönteinen tai kielteinen. Ohjaaja haastattelee lopuksi osallistujat ja kysyy mikä hetki oli kyseessä ja miksi osallistuja valitsi juuri tämän hetken.
Lopetuspiiri erilaisilla kysymyksillä
Minkä ajatuksen/opin viet tänään kotiin tästä kerrasta?
Missä kaveri onnistui mielestäsi tänään?
Jos tämä kerta sinulle olisi väri/esine/liike/säätila mikä se olisi?
Jne.
