Elokuva ja tulkinta
Bond esiintyi ensimmäisen kerran Ian Flemingin romaanissa Casino Royale (1953) ja vuonna 1962 hahmosta tuli elokuvasankari. Siirtyminen valkokankaalle osoittautui varsin onnistuneeksi askeleeksi, koska Bond-elokuvista on muodostunut pitkällä tähtäimellä yksi kaikkien aikojen suosituimmista elokuvasarjoista.
Bond-elokuville ominaista ovat niiden sarjamaisuus, juonen toistuvuus sekä tapa painottaa toimintaa/väkivaltaa, seksiä ja huumoria. James Bondin hahmon populaarisankaruus on yhtä lailla sekä pitkäikäinen että laajalle levinnyt. Bond on toiminut populaarisankarina yli luokka-, sukupuoli-, kansallisuus- ja sukupolvirajojen jo syntymästään lähtien.1
Bondin hahmon ja elokuvasarjan vetovoima on riittänyt kantamaan jo viisi vuosikymmentä, ja elokuvat ovat houkutelleet piiriinsä katsojia laidasta laitaan. Yhtenä selityksenä voidaan pitää populaarikulttuurin monimerkityksisyyttä. Samasta elokuvasta on mahdollista löytää jopa täysin vastakkaisilta tuntuvia elementtejä, mikä voidaan liittää tavoitteeseen houkutella mahdollisimman suuri yleisö. Erilaiset tulkinnat syntyvät, kun elokuva ja katsoja (kaikkine kokemuksineen sekä käsityksineen) kohtaavat. Populaarikulttuurin tuotteille ei siten voidakaan määritellä yhtä yhtenäistä lukutapaa.
- Mistä itse luulisit Bond-elokuvasarjan suuren suosion johtuvan? Entä miksi Bond-leffat viehättävät hyvinkin erilaisia katsojia? Mieti muutama erilainen näkökulma/tulkinta, minkä Skyfallista voisi tehdä. Voit pohtia vaikka tiettyä kohtausta, joka mahdollistaa kaksi erilaista tulkintaa esimerkiksi liittyen sukupuolen tai seksuaalisuuden kuvaukseen.
Populaarikulttuuri on nykyään tunnustettu yhteiskunnallisesti merkittävänä tekijänä, muutenkin kuin taloudellisessa mielessä. Se toimii muun muassa keskustelun paikkana, ajatusten ja tunteiden käsittelemisen areenana, tarpeellisena hengähdyshetkenä arjen keskellä tai fantasiana, jossa voimme ylittää omat rajamme sekä myös ajan ja paikan rajat. Yhtään vähemmän tärkeä ei myöskään ole populaarikulttuurin viihdyttävä tehtävä.
- Pohdi omia katsomiskokemuksiasi ja mieti, mihin kaikkeen populaarikulttuuria käytät, mitä kaikkea se sinulle antaa? Millaisia tunteita, samastumiskokemuksia tai ajatuspolkuja populaarikulttuuri on sinussa herättänyt? Entä mitä Skyfall sinulle tarjosi? Herättikö elokuva sellaisia tunteita, joihin pystyit samastumaan (esimerkiksi pelko, suru, välittäminen, voitontunne, menestys)?
Katsoja samastuu yleensä päähenkilöön tai päähenkilöihin. Identifikaatio eli samastuminen voi perustua esimerkiksi siihen, kenestä katsoja kertomuksessa pitää. Elokuvan voisikin tässä mielessä nähdä tarjoavan katsojalle tilaisuuden olla mitä ja kuka vaan.2 Huomaa, että samastumismahdollisuuksia eivät rajoita hahmon sukupuoli, seksuaalisuus, kansallisuus, ikä jne. Nämä erilaisen identifikaatiomahdollisuudet ovat kulttuuristen tekstien ja niiden tuottaman nautinnon sekä vapauttavuuden olennainen osa.
- Samastuitko Skyfallissa useampaan kuin yhteen hahmoon, keihin kaikkiin? Vaihteliko samastumisesi kohde elokuvan aikana jonkin kohtauksen sisällä? Pohdi myös, millaisiin hahmoihin et yleensä samastu, mistä luulet tämän johtuvan?
1
Bennett, Tony ja Woollacott, Janet: Bond and Beyond. The Political Career of a Popular Hero, 1987.
2
Mayne, Judith: Cinema and Spectatorship, 1993.