TUOTTAJAN SANA: ILKKA MATILA
Historia on ehtymätön elokuva-aiheiden aarreaitta ja jatkumo, jonka kulkua voi ymmärtää – valitettavasti usein vasta jälkeenpäin. 1944-elokuva käsittelee aikaa ja tapahtumia, joista ennen kaikkea Virossa, mutta myös Suomessa oli vaiettava 70 vuotta. Pieni kansa, virolaiset, joutui suurvaltojen ja ideologioiden myllerryksessä heittopussiksi, ja jokainen selviytyi omalla tavallaan. Oikean ja väärän valinnan ero oli veteen piirretty viiva, kun henkiinjääminen oli tärkeintä.
Virolaisille toinen maailmansota oli tragedia, jossa kansakunnan kohtalo oli tuomittu etukäteen. Kävi sodassa miten kävi, heillä ei ollut muuta kuin
hävittävää: valittavana olivat joko Hitlerin Saksa tai Stalinin Neuvostoliitto, joissa molemmissa virolaisille oli varattu paikka työleirillä. Tätä taustaa ajatellen on hämmästyttävää nähdä kuinka pitkän tien Viro on kulkenut tullakseen itsenäiseksi ja menestyväksi osaksi Euroopan yhteisöä vuonna 2015.

Meidän suomalaisten on helppo samaistua tarinan päähenkilöihin ja myötäelää heidän kohtaloaan. Samalla voimme miettiä sitä, kuinka koko sodan jälkeinen historiamme olisi helposti voinut mennä toisella tavalla. Mitä olisikaan tapahtunut, mikäli Sinimäen rintama Itä-Virossa olisi murtunut kevät-kesällä 1944? Puna-armeijan olisi onnistunut marssia Tallinnaan ja ehkä nousta sieltä käsin maihin Etelä-Suomessa, Suomen armeijan selustassa. Olisiko se joutunut käymään torjuntataistelunsa Karjalan kannaksen sijaan Torniojoella? Historialla spekuloiminen, jossittelu, on mielenkiintoista, sillä se avaa uusia näkökulmia tämän päivän
tapahtumien taustoihin ja tavoitteisiin. Tuottajana katson onnistuneeni, mikäli elokuvani toimii hyvän viihteen lisäksi myös keskustelun herättäjänä, kuten Virossa on käynyt 1944-elokuvan kohdalla. Toivoakseni näin tapahtuu myös Suomessa

OHJAAJAN SANA: ELMO NÜGANEN
1944-elokuva kertoo toisesta maailmansodasta Virossa – aina Sinimäkien taistelusta heinäkuussa 1944 siihen, kun puna-armeija miehitti viimeisenkin
kolkan Virosta marraskuussa. Elokuva ei ota kantaa historiallisiin tapahtumiin, eikä yritä selittää jotain sellaista, mitä 2000-luvun ihmisen ei olisi edes mahdollista ymmärtää. Elokuva ei yritä olla joka asian suhteen poliittisesti korrekti – se on kaukana siitä. Sen sijaan elokuva keskittyy sodassa oleviin ihmisiin, sodan heille aiheuttamiin seurauksiin ja sodan hintaan. 1944 on sodanvastainen kuvaus, joka näyttää taistelut molemmin puolin rintamaa palvelevien virolaissotilaiden silmin, eikä ota kantaa siihen, ketkä olivat hyviä ja ketkä pahoja. Me uskomme, että nyt on aika ymmärtää, antaa anteeksi ja muistaa heidät kaikki. Tämä on sovinnonteon elokuva.

KÄSIKIRJOITTAJAN SANA: LEO KUNNAS
Viron johto halusi välttää vastakkainasettelun Neuvostoliiton kanssa toisessa maailmansodassa, mutta ei onnistunut tässä. Itsenäisyys menettiin, ja
virolaiset joutuivat taistelemaan toisiaan vastaan sekä puna-armeijan että natsi-Saksan asevoimien riveissä. 1944-elokuva kertoo näistä taisteluista
sekä niitä seuranneista ristiriidoista, joista Suomessa ei tiedetä paljoa.

Käsikirjoitukseni ideana on, ettei sama tilanne enää koskaan toistuisi. Tässä elokuvassa ei ole hyviä omia sotilaita eikä pahoja vihollisia, vaan molemmilla puolilla sotivat tavalliset virolaiset. Äärimmäisissä oloissa hirmuvallan alaisena yksilön valinnan mahdollisuudet kutistuvat, mutta eivät häviä. Mielestäni ihminen kantaa henkilökohtaista vastuuta valinnoistaan myös tällöin.

Lähde: elokuvan lehdistömateriaali

Keskusteltavaksi

• Mitä pidit elokuvasta? Millaisia tunteita se herätti?
   
• Keskustelkaa aikaisemmin näkemistänne sotaelokuvista. Mitä samaa elokuvassa 1944 on verrattuna muihin näkemiinne sotaelokuviin? Entä miten se poikkeaa niistä?
   
•  "1944 on sodanvastainen kuvaus, joka näyttää taistelut molemmin puolin rintamaa palvelevien virolaissotilaiden silmin, eikä ota kantaa siihen, ketkä olivat hyviä ja ketkä pahoja." Miten tämä ohjaajan näkemys mielestäsi on elokuvassa toteutunut?

Lisätietoa sotaelokuvan genrestä esimerkiksi Koulukinon oppimateriaaleista Kätilö ja Diplomatia.