Jungilainen psykoanalyysi
Carl Jung kehitteli oppi-isänsä Sigmund Freudin luomaa psykoanalyysiä. Hän kritisoi yksilökeskeistä, tunteiden ja fantasioiden hallitsemaa piilotajunnan käsitettä. Jungin mukaan oli olemassa yhteisöllinen, myös kulttuuri-ilmaisuja muokkaava kollektiivinen alitajunta, joka toimi arkkityyppien tyyssijana. Arkkityypit ovat kaikille ihmisille yhteisiä olemisen malleja, jotka ilmenevät myyteissä, taruissa ja uskonnoissa. Individuaatioksi Jung kutsui prosessia, jossa kollektiivisen piilotajunnan ja tietoisuuden välille pyrittiin luomaan yhteys. Se tapahtui esim. vapaan assosiaation tai unien avulla. Individuaatio on yksilön kannalta voimaannuttava, terapeuttinen kokemus, joka johtaa inhimilliseen kasvuun, tasapainoon ja vastuullisuuteen. Jungin kiistellyimpään psykoanalyysin tulkintaan kuuluu myös ajatus hengellisen ja uskonnollisen elämän eheyttävään voimaan. Freud itse näki uskonnot harhoina, ihmisten toteutumattomien toiveiden ja halujen ilmentymänä. Myöhemmin Jung käsitteli tuotannossaan alkemian ja astrologian merkityksestä psykoanalyysille. Jung kehitti myös persoonallisuuspsykologiaa ja loi edelleenkin käytössä olevat introvertin ja ekstrovertin käsitteet.
- Muistatko elokuvasta kohtausta tai tilannetta, jossa erityisesti jungilaisen psykoanalyysin ominaispiirteitä olisi nostettu esiin? Miltä psykoanalyysin väitteet kuulostavat? Millaista kritiikkiä psykoanalyysin suhteen on esitetty? Millaisia psykoanalyyttisiin käsityksiin perustuvia työkaluja useat psykologit käyttävät edelleen? Mikä merkitys psykoanalyysilla on ollut psykologian kehityksessä?