A Star Is Born -elokuvasta on tehty kaikkiaan viisi versiota, jotka kaikki heijastelevat omaa aikakauttaan. Kyseessä on ikoninen "ryysyistä rikkauteen" -tarina sekä tuhoontuomittu suuri rakkaus, jossa suhdetta koetellaan aiemmin kuuluisan, rappiolle joutuneen miehen jäädessä menestyksekkään vaimonsa varjoon.

Ensimmäisenä versiona tarinasta pidetään George Cukorin 1932 ohjaamaa What Price Hollywood? -elokuvaa, jossa tapahtumat keskittyvät Hollywoodista tähteään etsivän nuoren näyttelijätärlupauksen ja uransa ehtoopuolella olevan ohjaajan väliseen ammatilliseen suhteeseen sekä ajalle melko tyypilliseen päätökseen jättää ura avioliiton vuoksi – onhan näyttelijättären puoliso sentään ammatiltaan hevospoolon pelaaja! Toisaalta elokuvan nokkelasanainen naissankaritar tupruttaa tupakkaa jopa tanssiessaan. Samat tuhon elementit ovat toki mukana tässäkin versiossa. Elokuva on varsin vapaamielinen, koska se valmistui ennen kuin elokuvastudioita itsesensuuriin kehottava Haysin ohjeisto astui 1934 täysin voimaan.

Elokuvayhtiöt löysivät luovia tapoja kiertää säädöksiä. Esimerkiksi 1937 valmistuneessa, edelleenkin elokuvamaailmaan sijoittuvassa A Star is Born -leffassa Haysin ohjeiston määräystä suutelun kestoksi (maksimikesto kolme sekuntia) kierrettiin siten, että elokuvateatterin pimennossa suutelevaa pariskuntaa näytetään lomittain heidän katsomansa elokuvan kanssa.

Judy Garlandin ja James Masonin tähdittämässä, jälleen George Cukorin ohjaamassa vuoden 1954 versiossa fokus siirtyi sitä vastoin musiikkiin ja musikaaleihin. On ironista sekä traagista, että juuri Garland esitti viattoman puhtoista tähdenalkua: elokuvan kuvaukset pitkittyivät hänen hauraan mielenterveytensä ja juopottelunsa takia. Koko hänen uransa oli kamppailua huume- ja alkoholiriippuvuutta vastaan aina lapsitähteydestä Garlandin ennenaikaiseen kuolemaan 47-vuotiaana. Elokuvan olikin tarkoitus olla Garlandin comeback sen jälkeen, kun MGM-studio "vapautti" hänet epävakaan käytöksen vuoksi sopimuksesta 1950.

Edellämainituissa elokuvissa painotetaan elokuvastudioiden pyrkimystä muokata naisnäyttelijöiden ulkonäköä ja imagoa mieleisekseen kaupallisen menestyksen toivossa sekä masinoida julkisuuskuvaa, kuten häitä – yhtä lailla kuin hautajaisia – lehtiotsikoihin: tähtöset olivat todellisuudessakin pitkälti studioiden tuotoksia.

Erityisesti Judy Garland sai kärsiä Hollywoodin ulkonäköpaineista, koska hän ei istunut ajalle ominaiseen kauneusihanteeseen. Jo teini-iässä hänelle alettiin syöttää laihdutuslääkkeitä, amfetamiini mukaanluettuna. Elokuvastudion vallasta kertoo myös se, että tultuaan parikymppisenä raskaaksi ensimmäisestä avioliitostaan Garland taivuteltiin tekemään abortti, jotta "girl next door" -imago säilyisi.

Feminismin tuulahdus on nähtävissä oman aikansa supertähden Barbra Streisandin ja tunnetun country-muusikon sekä näyttelijän Kris Kristoffersonin 1976 tulkinnassa tarinasta. Streisand piti toisaalta Executive Producerina ohjakset tiukasti käsissään ja käytti kuvausvaatteinaan oman vaatekaappinsa sisältöä. Hänen esittämänsä Esther Hoffman kyseenalaistaa levy-yhtiön valta-asemaa. Rokkaria esittävää Kristoffersonia tuskin nähdään muuten kuin sekoilemassa kännipäissään ja huumehuuruissaan rintakarvat pörhöllään. Olisikin ollut kiinnostavaa nähdä, millainen elokuvasta olisi tullut, jos John Norman Howardin hahmoon alun perin kaavailtu Elvis olisi suostunut rooliin.

Uusimman elokuvaversion näkökulma on erilainen: Ally on 31-vuotias, jo elämää nähnyt ja kovia kokenut muusikko, joka on saanut kuulla, että hänen tekemänsä musiikki kyllä kelpaa mutta ulkonäkö ei. Kohtaamme Lady Gagan elokuvassa ensimmäisen kerran vessassa tekemässä puhelimitse bäniä poikaystävänsä kanssa ja kiroamassa miehiä, minkä jälkeen hän – Lady Gaga!!! – vie roskat hyräillen Judy Garlandin vanhaa ikivihreää "Somewhere Over the Rainbow". Tyyppihahmo poikkeaa täysin aiemmista tähdenaluista.

Lisäksi Jackson Maine on iältään yli 40-vuotias, joten aiempien elokuvien asetelma kokeneen, vanhemman miehen opastuksesta tähteyteen ei toteudu. Allyn menestys ei toisin kuin muissa leffaversioissa ole ainoa syy Jacksonin tuhoutumiseen: tuhon siemenet on kylvetty jo paljon aikaisemmin.

Sekä Judy Garland että Lady Gaga päättävät elokuvan esittäytymällä The Shrine -auditoriossa. Loppukohtaus heijastelee myös naisen asemaa. Siinä missä Garland sanoo: "This is Mrs. Norman Maine", Lady Gaga esittäytyy nimellä Ally Maine.