Tunteista keskusteltaessa on hyvä muistaa, ettei ketään pakoteta puhumaan. Jos joku haluaa kertoa, häntä on hyvä kannustaa mm. seuraavilla tavoilla: ”Hyvä, että sanoit, miltä sinusta tuntuu.” ”Ei ole aina helppo puhua omasta olosta.” ”Kenellä muulla on ollut samantyyppisiä tunteita kuin Jarilla?” ”Arvostan sitä, että halusit kertoa omasta olostasi juuri tälle joukolle.”
Lähde: Suomen mielenterveysseura, Tunteet tutuiksi

Perustunteet tutuiksi

1. Elokuvassa käsiteltiin paljon tunteita. Keskustelkaa luokan kanssa, pienryhmissä tai parin kanssa millaisia tunteita elokuva herätti. Käykää perustunteet läpi ennen keskustelua tai sen jälkeen. Perustunteiksi mainitaan hieman eri yhdistelmiä eri tunneteorioissa, mutta yleismaailmallisesti tunnustetut perustunteet ovat ilo, suru, pelko, viha ja inho. Tunteiden kirjoa voi laajentaa ja käsitellä myös rakkautta, yllätystä, nautintoa ja häpeää. Tehtävän tukena toimivat Suomen mielenterveysseuran tunneaurinko tai tunteista kertovat kasvokuvat.

2. Katsokaa allaolevat otteet elokuvasta. (otteet: ensimmäinen aamu ja oravan puuhat sekä Ailo ja jänis). Keskustelkaa niiden tilanteista, Ailon tunteista ja eläinten ajatuksista. Käsitelkää perustunteita ja tehkää Ailon tunteet-tehtävä.

 

Nuorempien oppilaiden kanssa perustunteita voi selventää pyytämällä heitä kirjoittamaan kuvaukset itsestään. Tulen iloiseksi, kun… Olen surullinen, koska… Inhoan… Joskus minua pelottaa, kun… Vihastun, jos…

Ailon tunteet-tehtävässä pohditaan miltä Ailosta on voinut tuntua erilaisissa tilanteissa. Tehtävän jälkeen oppilaat valitsevat yhden Ailon tunteen ja halutessaan kertovat parille tai luokalle minkälaisessa tilanteessa ovat tunteneet tunnetta. Tehkää ainekirjoitus, jossa oppilas valitsee 1-3 Ailon tunnetta ja miettii tilanteita, joissa on tuntenut kyseisiä tunteita. Oppilas kuvailee tilanteita, kokemuksia ja tilanteeseen mahdollisesti liittyneitä ihmisiä ja heidän toimintaansa.

Pelko ja jaksaminen

Ailo joutui käsittelemään paljon pelkoa. Elokuvassa pelosta kerrotaan seuraavaa: ”Se valtaa mielen kuin myrkky. Se tuntuu uhkana ympärillä. Sen aistii kaikkialla: niin pilvien muodossa kuin tuulen huminassa. Itselleen voi toistella, että kaikki on vain mielikuvitusta, vain omassa päässä. Mutta se ei rauhoita mieltä.” Keskustelkaa tai kirjoittakaa Ailon kokemista peloista ja niihin johtaneista tilanteista. Oletko itse kokenut pelottavia tilanteita? Miltä se on tuntunut? Miten selvisit?

Elokuvassa käsiteltiin jaksamista ja eteenpäin kulkemista. Elokuvassa sanottiin: ”Maailma on ihmeellinen. Joskus on niin kovat oltavat, että tekee mieli jättää kaikki ja sanoa: Unohtakaa minut, olkaa kuin minua ei olisi. Silti, aina kun päättää nousta ja lähteä vaeltamaan, oivaltaa että elämä on suuri seikkailu!” Keskustelkaa tai kirjoittakaa, mitä ajatuksia nämä lauseet tuovat mieleen. Tuleeko mieleen tilanteita, jolloin olisi halunnut sanoa ”olkaa kuin minua ei olisi”?

”Onko maailma kova paikka? Kyllä, mutta se on myös meidän oma maailmamme. Se on lihaa ja verta, vettä ja tulta, tuskaa ja iloa. Puskemme eteenpäin, taistelemme tai olemme taistelevinamme…” Mitä ajatuksia tämä elokuvassa sanottu tuo mieleen? Keskustelkaa tai kirjoittakaa.

Tunteiden käsittelyn tueksi voi ottaa Suomen mielenterveysseuran Tunteet tutuiksi -oppaan. Oppaasta löytyy erilaisia tehtäviä, perustunteita avaava tunneaurinko sekä erilaisia tunteita kuvaavia kasvokuvia.

Eläimet näyttelijöinä

Elokuvassa eläimet esittivät kaikki roolit, ihmisiä ei nähdä ollenkaan. Silti elokuvan tarina ja juoni muistuttaa hyvin paljon ihmisnäyttelijöin toteutettuja fiktioelokuvia. Ailo muistuttaakin paljon tyypillistä lastenelokuvaa: se on kasvukertomus, jossa äidistään eroon joutunut (eläin)lapsi selviää hurjista seikkailuista ja oppii jotain itsestään ja ympäristöstään. Mitä muita muista elokuvista tuttuja juonikuvioita löysit elokuvasta? Entä mitä mieltä olet eläinten inhimillistämisestä? Voiko eläinten ja ihmisten tunteita rinnastaa ja jos voi, niin miten?