Ekspressiiviset objektit – kertovat esineet
Ekspressiiviset objektit on termi varhaisen elokuvan teoreetikolta Vsevolod Pudovkinilta, joka näillä termein nimitti elokuvassa näkyvää esinekategoriaa. Henkilöhahmo voi korvautua ekspressiivisellä objektilla dramaattisessa kohtauksessa ja objekti voi viedä tarinaa eteenpäin henkilöhahmon asemesta.
Näyttelijä tarvitsee esineitä ilmentääkseen henkilöhahmoaan: hän mukauttaa ja yksilöllistää oman näyttelijäsuorituksensa aina objekteja käyttämällä ja psykologisoi henkilöhahmoa niiden avulla. Kaurismäen trilogiassa ekspressiivittömän näyttelijäsuorituksen kautta objektit saavat kuitenkin itsenäisen aseman ja niille kuuluvien tehtävien perusteella ne vievät tarinaa eteenpäin. Tärkeätä on siis, miten jokainen näyttelijä yksilöllistää oman näyttelemisensä objekteja käyttämällä, mutta Kaurismäen elokuvissa objektin ja näyttelijän välillä on kyse korvaavuudesta. Objektit jatkavat näyttelemistä ja ottavat itsenäisen roolin minkä elokuva mahdollistaa keskittämällä katseita vuoroin objekteihin ja näyttelijään. Objekti voi näyttelijän asemesta edistää kerrontaa kohtauksesta toiseen.
Samalla tavalla kuin kaurismäkeläisissä näyttelijäsuorituksissa yksi huomaamaton ele välittää enemmän merkityksiä kuin kymmenen lausetta, niin myös Kaurismäen minimalistinen kerrontatyyli, mahdollistaa objektien merkityksen halutussa paikassa. Jokaisella esineellä on tarkoituksensa ja tehtävänsä, olkoon se sitten kirje, myrkkypullo, seteli, lahjakirja, kukkakimppu, rahalipas, matkalaukku jne.
Tulitikkutehtaan tytössä korostuu ajatus siitä, kuinka näyttelijä on alituisesti kosketuksissa esineiden ennemmin kuin ihmisten kanssa. Jo esittelyotoksessa Outinen kohdistaa mekaaniset liikkeensä objekteihin, tulitikkurasioihin ja psykologisoi henkilöhahmoa ja tämän elämän mekaanisuutta objektien avulla. Kotona sama mekaanisuuden välittäminen objektien nyt vain astioiden välityksellä toistuu. Objektit vaihtuvat mutta mekaaninen liike kertautuu, Iriksen työ jatkuu kotonakin, tulitikkurasioiden vaihtuessa astioihin. Elokuvassa huomio kohdistetaan yhtä paljon objekteihin kuin näyttelijään ja nämä tulevat erottamattomiksi. Objektien toimintalinjan luominen näkyy siinä miten palkkakuori vaihtuu milloin ruokakassiin, milloin juhlapukuun. Iris on vanhemmilleen objekti objektien joukossa ja tämän työ mahdollistaa niiden vaihtumisen muodonmuutoksen ja kiertokulun. Samalla tavalla kuin vanhemmille Iriksen arvo määräytyy myöhemmin Aarnelle seteleissä siinä missä Iriksen veli tukee häntä ruokalautasen ja setelin avulla. Ja edelleen setelin nähdään kulkeutuvan Iriksen vanhempien käsiin. Palkkakuori vie tarinaa eteenpäin kulkemalla kohtauksesta toiseen. Aluksi palkkakuori vaihtuu juhlapukulaatikkoon tehden Iriksestä huoran, myöhemmin palkkakuori kulkee Iriksen kädestä pöydälle, josta toinen käsi sen ottaa. Palkkakuori muuttuu käsissä muotoaan laskettaviksi seteleiksi, jotka puolestaan kulkeutuvat äidiltä isälle. Myöhemmin Iriksen näkeminen juhlapuvussa kertoo jo henkilöhahmon muutoksesta ja tämän tottelemattomuudesta: objektista on tullut näyttelijän puvustus. Kuvaavaa on, miten Varjoja paratiisissa henkilöhahmojen psykologisia tiloja paljastetaan näyttelijöiden tavalla käsitellä esineitä. Saatuaan potkut Ilona riisuu työpuvun ja kietoo raivokkaasti kaulaliinansa ja takkinsa ylleen. Objektien tavoin, vaatteet ja niiden käsittely auttavat luomaan tiettyjä tunnetiloja, ilmeiden ja eleiden asemesta (Laakso 93-98).
Pohdittavaksi:
- Edellä on puhuttu paljon eri kerronnan elementeistä ja näyttelijäsuorituksesta Kaurismäen trilogiassa. Mieti lopuksi kummasta elokuvanäyttelijästä vai ohjaajasta tulee mielestäsi elokuvan todellinen tekijä? Kaurismäen elokuvat nojaavat vahvasti näyttelijäsuorituksiin, kuten aikaisemmin on todettu. Vastaavasti elokuvia leimaa Kaurismäen kerrontatyyli, jonka haasteet, ominaispiirteet ja vaatimukset näyttelijät ottavat huomioon näyttelijäsuoritustaan rakentaessaan. Mikä on sinun mielipiteesi tekijyydestä Kaurismäen elokuvissa – onko näyttelijä vai ohjaaja elokuvien todellinen tekijä? Milloin näyttelijästä voi tulla elokuvan todellinen tekijä – milloin todellinen tekijä on ohjaaja?