And then We Danced on ruotsalaisen, georgialaissyntyisen Levan Akinin ohjaama. Akin kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että inspiraatio elokuvaan nousi konservatiivisen ja homofobisen liikehdinnän kasvusta Georgiassa, ja halusta tehdä elokuva rakkaudesta sekä Georgiaan että tanssiin.

Elokuvan avoin kuvaus homoseksuaalisuudesta ja sen yhdistyminen yhteen kansallisista symboleista on herättänyt vastareaktioita Georgian konservatiivisissa ryhmittymissä. Nationalistiset äärioikeistoryhmät ovat kritisoineet elokuvan esittämistä ja vaatineet näytösten kieltämistä.

Facebook-postauksessaan Akin toteaa, että elokuva on rakkauskirje Georgialle, ja vetoaa, että kaikki saisivat kuulua kansalliseen kulttuuriin ja tarinaan:
"I made this film with love and compassion. It is my love letter to Georgia and to my heritage. With this story I wanted to reclaim and redefine Georgian culture to include all not just some."

Pohdittavaksi

• Mikä on mielestänne elokuvan tärkein sanoma?

• Voiko elokuvalla mielestänne vaikuttaa? Jos, niin miten? Millaiset elokuvat ovat tehneet teihin vaikutuksen?