Tutustukaa Leo Tolstoin lisäksi seuraaviin venäläisiin klassikkokirjailijoihin ja Tolstoin aikalaisiin ja heidän teoksiinsa. Millainen mielikuva venäläisestä kulttuurista välittyy näiden klassikkokirjailijoiden kautta?

Fjodor Dostojevski

s. 11.11.1821 (Moskova)

k. 9.2.1881 (Pietari)

Fjodor Mihailovitš Dostojevski oli venäläinen kirjailija, jota pidetään yleisesti yhtenä romaanitaiteen suurista klassikoista. Dostojevski julkaisi ensimmäisen teoksensa, romaanin Köyhää väkeä vuonna 1844. Hän oli poliittisesti valveutunut ja kuului nuoruudessaan muun muassa Ilja Petroševskin sosialistisiin fourieristeihin, minkä johdosta hänet vuonna 1849 vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Viime hetkellä hänet kuitenkin armahdettiin ja lähetettiin vankileirille Siperiaan. Siellä hänestä tuli puhdas nationalisti ja konservatiivi.

Vuonna 1864 Dostojevskin vaimo, ja pian myös veli kuolivat. Dostojevski eli surun vallassa kykenemättä kirjoittamaan, ja velat kasvoivat hallitsemattomiksi. Dostojevski pakeni suruaan ja velkojaan ulkomaille, mutta sortui uhkapeliin ja menetti loputkin rahansa. Paetakseen heikkoa rahatilannettaan Dostojevski alkoi kirjoittaa uutta teosta Rikosta ja rangaistusta, joka julkaistiin lehdessä jatkokertomuksena. Rikos ja rangaistus on Dostojevskin tunnetuin teos, ja yksi maailmankirjallisuuden suurimpia klassikoita. Dostojevskin viimeiset vuodet olivat tuotteliaita, ja niiden aikana valmistuivat mm. Riivaajat (1872) ja Karamazovin veljekset (1880). Vaikka Dostojevski oli kotimaassaan tunnettu jo elinaikanaan, varsinaisen maailmanlaajuisen kuuluisuuden hän kuitenkin saavutti vasta kuoltuaan.

 (http://www.kangasniemi.fi/kunta/kirjasto/klassikkokirjailijat.html)

Lisää tietoa wikipediasta

Anton Tšehov

s. 29.1.1860 (Taganrog, Venäjä)

k. 15.7.1904 (Badenweiler, Saksa)

Anton Tšehov oli venäläinen kirjailija ja lääkäri. Häntä pidetään venäläisen draamakirjallisuuden suurena uudistajana, mutta myös avoimen novellimuodon isänä.

Anton Tšehov syntyi Taganrogin kylään Venäjän länsiosaan. Hänen isänsä oli pienituloinen kauppias vanhasta maaorjien suvusta. Tšehov kävi koulun synnyinpaikkakunnallaan, mutta muutti sitten Moskovaan, jossa opiskeli lääkäriksi. Tšehov kirjoitti ensimmäiset novellinsa jo opiskeluaikana. Heti hänen ensimmäiset julkaistut novellikokoelmansa vuosina 1886 ja 1887 olivat niin menestyksekkäitä, ettei Tšehovin tarvinnut koskaan elättää itseään lääkärin ammatilla.

Tšehovin novellit keskittyvät juonikulun sijaan henkilöhahmojen sisäisiin tapahtumiin kuten tunteisiin, aavistuksiin ja mielialoihin. Monesti kertomusten loppuratkaisu jää kertomatta tai siitä ainoastaan vihjataan. Tästä syystä Tšehovin novellityyliä on alettu kirjallisuusteoriassa kutsua avoimeksi novelliksi, luojansa mukaan myös tšehovilaiseksi novelliksi. Avoin novelli mahdollistaa perinteistä novellia paremmin mm. kerronnan epäkronologisuuden, sisäisten ja ulkoisten tapahtumien sulautumisen toisiinsa sekä lukijan oman päättelyn ja tunnetajun korostamisen. Tšehovin tunnettuja novelleja ovat mm. Aro (1888) ja Kaksintaistelu (1891).

Tšehov oli myös draamakirjallisuuden uudistaja. Hän korostaa myös näytelmissään ihmisen sisäistä todellisuutta suhteessa ulkoiseen juonikulkuun. Länsimaisen draaman perusperiaatteet, toiminta ja dialogi, saavat uudenlaisen merkityksen. Enää ne eivät esiinny pelkästään nykyisyydessä, vaan kerronta rakentuu paljolti myös ajallisesti vaikeammin hahmotettavien muuttujien kuten tunteiden ja tunnelmien varaan. Tšehovin kerronta muistuttaakin toimintaperiaatteiltaan runoutta, mistä syystä sitä on kutsuttu myös lyyriseksi draamaksi. Tšehovin näytelmistä hyvin tunnettuja ovat ainakin Lokki (1895), Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). Tšehovin omien näytelmien lisäksi myös hänen novellejaan on dramatisoitu teatteriin.

(http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=249)

Lisää tietoa wikipediasta

Nikolai Gogol

s. 31.3.1809 (Sorotšintsi, Ukraina)

k. 4.3.1852 (Moskova)

Nikolai Gogol on yksi venäläisen kirjallisuuden suurista mestareista. Hänen tuotantonsa tunnetaan satiirisesta otteesta, sekä toisaalta lämpimästä ja sydämellisestä suhteesta tavallisiin venäläisiin ihmisiin. Gogolin vahvin ilmaisumuoto on lyhytproosa eli novelli.

Gogol syntyi Venäjällä nykyisen Ukrainan alueella. Kuten tuolloin oli yleistä, puhuttiin Gogolin perheessä sekä ukrainaa että venäjää. Gogolin isä kuoli kirjailijan ollessa 15-vuotias. Gogol kiinnostui kirjallisuudesta jo kouluvuosinaan ja mietti silloin tällöin myös näyttelijän uraa.

Toden teolla Gogolin kirjallinen ura käynnistyi, kun hän toimitti kaksiosaisen laitoksen ukrainalaisia kansankertomuksia. Niteiden suosio huomattiin Ukrainan lisäksi myös Venäjän kirjallisissa piireissä, ja pian Gogol sai tukijan ja ystävä tuolloin jo nimekkäästä venäläiskirjailijasta Alexandre Puškinista. Hieman myöhemmin Gogol muutti Venäjän silloiseen kulttuurikeskukseen Pietariin, toimi hetken keskiaikaan erikoistuneena historian professorina Pietarin yliopistossa, mutta jätti pian virkansa ja keskittyi yksinomaan kirjoittamiseen.

Gogolin kirjallista tuotantoa pidettiin omana aikanaan radikaalina ja realismin uusiin suuntauksiin nojaavana. Osaltaan tätä vahvistivat muutamat skandaalit, joita aiheuttivat Gogolin tekstien satiiri valtaapitävää luokkaa kohtaan. Myöhemmin kirjallisuudentutkimuksessa on kuitenkin vakiintunut käsitys, jonka mukaan Gogolin työt ovat teemoiltaan pikemminkin romantiikkaan kuin realismiin luettavia, ja etteivät hänen yhteiskunnalliset kantansakaan olleet radikaaleja, vaan pikemminkin konservatiivisia.

Gogol on laskettu kirjallisuushistoriassa ensimmäisiin lyhyen proosamuodon eli novellin moderneihin hyödyntäjiin. Erityisen tunnettu Gogolin novelleista on vuonna 1842 ilmestynyt Päällystakki. Siinä Gogol maalaa taiturimaisen kevein siveltimenvedoin kuvan miehestä, jolle uusi päällystakki merkitsee sosiaalista hyväksyntää, itsearvostusta, pelastusta ja toivoa, oikeastaan pienen ihmisen elämää kokonaisuudessaan.

Gogolin pitkistä proosateoksista tunnettu on Kuolleet sielut (1842), jota on pidetty kirjailijan yhteiskunnallisen satiirin huipentumana. Se kertoo Venäjän maaseudulla kiertelevästä kollegineuvos Tšitšikovista, jonka tarkoituksena on ostaa henkikirjoihin jääneitä kuolleita maaorjia. Teos luo terävän, samaan aikaan humoristisen ja masentavan kuvan tsaarin ajan Venäjän korruptiosta. Se näyttää ihmisen universaalin typeryyden ja ahneuden. Ajattomuudessaan Kuolleet sielut onkin maailmankirjallisuuden suuri venäläinen klassikko.

(http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=204)

Lisää tietoa wikipediasta