1. Millaisissa tilanteissa sinua vaaditaan tottelemaan? Milloin tottelet ja milloin et tottele – ja mikä sen ratkaisee?

2. Landzolle sanottiin vankileirillä, että vartijoiden tehtävä ei ollut ajatella, vaan totella. Mitä seurauksia vartijalle olisi voinut olla käskyjen tottelematta jättämisestä? Luuletko, että se olisi ollut mahdollista?

3. Mieti, onko muita tilanteita, jossa käskyn toteuttaminen voi olla moraalisesti väärin. Entä jos kyseessä on laki? Pitääkö mielestäsi tällaisessa tilanteessa lakia kuitenkin noudattaa? Katso Yle uutisten kyselystä, kuinka suuri osa suomalaisista on samaa mieltä kanssasi. Mitä tulos mielestäsi kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta? Millaisessa yhteiskunnassa tulos voisi olla päinvastainen?

4. Alla on kuvaus sosiaalipsykologi Stanley Milgramin tottelevaisuutta käsittelevästä kokeesta. Hän on kutsunut ihmisten alttiutta käskyjen noudattamiseen Ihmisluonnon vakavaksi puutteeksi, jonka takia lajillamme on vain pieni mahdollisuus selvitä (”a fatal flow nature has designed into us, and which in the long run gives our species only a modest chance of survival”.) Ennen tekstin lukemista mieti, mitä hän on voinut tällä tarkoittaa. Voitko kuvitella yhteisön, jossa kokeiden tulos olisi toinen? Millainen se olisi?

Milgram ja auktoriteetin totteleminen

Auktoriteetti tarkoittaa henkilöä, joka tietojensa ja/tai asemansa tähden voi uskottavasti käyttää valtaa ja antaa käskyjä muille. Auktoriteettiasemassa olevan henkilön komentoja ei voi jättää huomiotta: joko niitä totellaan, tai sitten ollaan tietoisesti tottelematta ja vastataan mahdollisista seurauksista.

Stanley Milgramin kiinnostus auktoriteetin tottelemiseen lähti halusta ymmärtää natsi-Saksan tapahtumia. Hän teki kuuluisan kokeensa pian sen jälkeen, kun natsirikollinen Adolf Eichmann kertoi oikeudenkäynnissään ”vain totelleensa käskyjä”.

Milgram etsi koetilanteeseen ihmisiä lehti-ilmoituksella. Ilmoittautuneille ei kerrottu tarkemmin, mikä koe oli kyseessä. Koetilanteeseen saapui kaksi ihmistä kerrallaan: ”oppija” ja ”opettaja”. Nämä valittiin näennäisesti arpomalla, mutta oikeasti ”oppija” oli etukäteen valittu näyttelijä. Oppijaan kiinnitettiin elektrodit, ja hän meni seinän taakse.

Sen jälkeen opetukseksi naamioitu koetilanne alkoi. ”Oppijalta” kysyttiin muistitehtäviä, ja joka kerran hänen vastatessaan väärin tutkittavan piti antaa hänelle sähköisku, aina edellistä kovempi. Jos ”opettaja” epäröi, tutkija kehotti häntä jatkamaan: tutkimuksen todellinen aihe oli se, missä vaiheessa tutkittava kieltäytyy antamasta sähköiskua. Kukaan ei lopettanut ennen kuin oli antanut huomattavan voimakkaan sähköiskun. Kaksi kolmasosaa kokeeseen osallistujista jatkoi kieltäytymättä sähköiskujen antamista voimakkuuksiin, jotka todellisessa tilanteessa olisivat tappaneet toisen koehenkilön.

Lähteet: Los Angeles Times,The Atlantic