Romanttinen komedia
Miia Tervon ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Aurora on romanttinen draamallinen komedia.
Draamalle on tyypillistä realististen hahmojen kohtaaminen, konfliktien esittäminen ja niissä on usein, vaikkakaan ei aina, traagisia elementtejä. Draamaelokuvissa kuvataan yleensä koko inhimillisen tunnekokemuksen kirjoa, ja niiden teemat ulottavat usein tavallisten ihmisten arjen taakse elämän suuriin kysymyksiin. Draamalliset teemat voivat saada erilaisia elokuvallisia muotoja, usein teemat liittyvät ajankohtaisiin aiheisiin kuten sosiaalisiin ongelmiin.
Huumori ja nauru liittyvät elokuvaan läheisesti, ja komedia lajityyppinä on aina ollut elokuvalle tärkeä ilmaisukanava. Komedialle tyypillisiä elementtejä, kuten yllättäviä käänteitä, karrikointia, vauhtia, ylösalaisin käännettyjä valta-asemia ja vahvaa visuaalisuutta, löytyy usein esimerkiksi klassisista animaatioista. Komedia tavoite on saada katsoja huvittumaan ja nauramaan hassuille tapahtumille ja humoristisille henkilöhahmoille. Iloa tuottavaan komediaan kuuluu yleensä onnellinen loppu.
Lähde: Kovanen, Marjo & työryhmä (2013): Elokuvakasvatuksen opas. Otava. Keuruu.
1. Pohtikaa yllä olevien määritelmien valossa, miten elokuva istuu romanttisen draamakomedian muottiin, ja miten elokuva taas poikkeaa siitä.
Vinkki! Voitte poimia tyypillisen romanttisen komedian piirteitä Hulluna Saraan –elokuvan oppimateriaalista.
2. Miten tiivistäisit elokuvan pääsanoman yhteen lauseeseen?
3. Minkälaisia komediallisia ratkaisuja elokuvantekijä on tehnyt? Miten komediallisuus ja huumori on tuotu mukaan elokuvaan?
4. Pohtikaa lähemmin elokuvan henkilöhahmoja. Minkälaiset piirteet heissä nousevat esille? Miltä he näyttävät? Miten he toimivat muiden ihmisten seurassa? Miten he puhuvat toisille ihmisille? Miten Auroran henkilöhahmot eroavat muiden elokuvien henkilöhahmoista?
5. Keskustelkaa elokuvien lajityyppien kliseistä seuraavien Ylen artikkelien pohjalta. Pohtikaa sitten, miten kliseet toisaalta palvelevat niin elokuvantekijää kuin elokuvakatsojaa, toisaalta taas rajoittavat sisällöllistä tarjontaa ja monipuolisuutta.
