Melodraama
Australian genre voitaisiin laveasti määritellä melodraamaksi. Melodraama tulee kreikan sanoista meloidia, laulu, ja drama, toiminta. Sana tarkoitti alun perin näytelmää, jossa yhdistetään musiikkia ja puhetta. Ensimmäiseksi moderniksi melodraamaksi on mainittu Jean-Jacques Rousseaun vuonna 1770 kirjoittama näytelmä Pygmalion (Altman 2002, 92). Melodraama oli suosittu lajityyppi teatterissa, ja sieltä se siirtyi elokuvaan. On sanottu, että lähes kaikki mykkäelokuvat olivat melodraamoja, koska melodraaman tunteita herättävä, musiikkiin nojaava ja liioittelevan teatraalinen esittämisen tapa sopi niin hyvin elokuvan käyttöön.
Elokuvan ensimmäisinä vuosikymmeninä sana melodraama liitettiin etenkin toimintaan, seikkailuun, jännitykseen ja työväenluokkaisiin miehiin, ja melodraamojen keskiössä oli usein sankari-sankaritar-roisto-asetelma. Nykykriitikoiden käytössä melodraama viittaa kuitenkin useimmiten ns. naisten elokuviin tai nyyhkyleffoihin, eli sanan merkitys on lähestulkoon kääntynyt päinvastaiseksi. Tämä yhteys on syntynyt kriitikoiden alettua 1970–80-lukujen kuluessa käsittää naistarinoita ja perheen asioita käsittelevät melodraamat melodraaman "perusmuodoksi" tai ytimeksi. (Altman 2002, 93–101.)
Juuri Australia-elokuvan yhteydessä on paikallaan muistaa, että myös jännitystä herättävä elokuva voidaan ymmärtää melodraamaksi. Australia on näet melodraama sekä sanan vanhassa että nykyisessä merkityksessä. Melodraamasanan erikoinen historia kuvaa sitä, kuinka muuttuvia genrenimitykset voivat olla, ja miten kriitikot ja tutkijat aktiivisesti rakentavat ja muovaavat lajityyppiluokituksia.
Melodraaman eräs tunnuspiirre on tunteiden korostaminen, jopa liioitteleminen. Tunteissa kuljetaan vuoristorataa raastavasta tuskasta äärimmäisen onnen hetkiin ja takaisin. Kirkkaita värejä ja musiikkia käytetään tunteiden kuvastajana ja alleviivaajana ja kuvakerronnassa hyödynnetään kliseisiä symboleita. Rakenteeltaan melodraama perustuu usein toistoon ja takaumiin, ja tarina kutoutuu jonkin salaisuuden tai moraalisen
dilemman ympärille. Melodraama käsittelee erityisesti perhe- ja parisuhdeongelmia, identiteetin etsimistä, luokkaeroja sekä naisen ja miehen rooleja. Melodraama eroaa tragediasta siinä, että se loppuu useimmiten onnellisesti – joskus aivan epäuskottavasti suhteessa päähenkilöiden ongelmien vakavuuteen. (Mercer and Shingler 2004, 7-14; Toiviainen 1992, 77–88.)
Usein melodraama rinnastetaan naisten elokuviin, siis elokuviin, joiden päähenkilönä on nainen tai jotka kertovat erityisesti naisia kiinnostavista asioista. Nykyään tosin moni mies voi jo tunnustaa pitävänsä tunteellisista elokuvista ja nainen kertoa katsovansa toimintaelokuvia, ja siksi voidaan kysyä, mihin tarvitaan erityistä naisten elokuvien kategoriaa. Toisinaan sanoja melodraama tai melodramaattinen käytetään halventavassa mielessä kuvaamaan elokuvan ennalta arvattavuutta, pinnallisuutta, pateettisuutta tai epäuskottavuutta, piirteitä jotka usein liitetään naisille suunnattuun kioskikirjallisuuteen. Toisaalta esimerkiksi vanhoja James Bond -elokuvia hehkutettaessa kaavamaisuutta, pinnallisuutta tai epärealistisuutta ei pidetä merkityksellisinä elokuvanautinnon kannalta.
Australia melodraamana
1. Lukekaa seuraavat lainaukset Sakari Toiviaisen melodraamaa käsittelevästä kirjasta Suurinta elämässä (1992). Mitkä niissä mainitut seikat sopisivat kuvastamaan myös Australia-elokuvaa?
"…Tuulen viemää piti sisällään monia lajeja kuten romanttisen rakkaustarinan, historiallisen pukuelokuvan, etelävaltiolais- ja sisällissotaeepoksen, lännenelokuvan ja jopa musikaalin piirteitä, mutta keskeisenä sulauttavana, yhdistävänä ja terästävänä voimana vaikutti yhtäkaikki melodramaattinen mielikuvitus. Sen voimalla Mitchellin tarina suoraviivaistettiin ja polarisoitiin, sitä tietä syntyi rekonstruktio historiasta, jolla on enemmän tekemistä tunteiden ja kuvitelmien kuin oikean ja todellisen historian kanssa."
(Toiviainen 1992, 96.)
"Tuulen viemää -elokuvan tuottaja Selznick halusi "korostaa tuolloisen Technicolorin muutenkin kirkasväristä palettia entistä kiiltokuvamaisempaan ja räikeämpään suuntaan. Selznickin omien sanojen mukaan 'tämän elokuvan täytyy antaa meille mahdollisuus heittää esimerkiksi Scarlettin puvuissa väriä yleisölle niin rajusti että dramaattiset näkökohdat tulevat sataprosenttisen selviksi'." (Toiviainen 1992,
98.)
"Lännen tarustoon kuuluvat sivistyksen ja erämaan, karjatilallisten ja uudisasukkaiden yhteentörmäykset, rotujen ristiriidat ja kaksintaistelut, saluunoiden tunkkainen elämöinti ja avarien maisemien puhtaus ovat jo valmiiksi kaksijakoista maailmaa, vastakohtien otollinen kohtauspaikka, jossa yhteenotot voidaan viedä kuolemaan saakka ilman anteeksipyyntöjä ja selityksiä. Suuret joukkokohtaukset, näyttävät ratsastukset ja rautatienrakennuksen epiikka tarjoavat limittäisen mutta pakostakin taustalle jäävän värikkään ulkoilmanäytelmän, jonka vastapainona ovat viettien sisäiset myrskyt, tunteiden intiimi palo." (Toiviainen 1992, 170; aiheena elokuva Kaksintaistelu auringossa.)
2. Kuten aiemmin mainittiin, Australia on genrejen sekoitus, joka sisältää valtavasti viitteitä moneen genreen ja moniin vanhoihin elokuviin. Silti voidaan väittää, että kyseessä on melodraama. Millaisia melodraaman piirteitä Australiassa on? Mitkä kohtaukset täyttävät erityisen hyvin melodraaman tunnusmerkit?
Melodramaattisia aineksia Australiassa ovat jyrkät kaksijakoisuudet, suuret tunteet, romanttinen rakkaus, perheteema, naisen keskeinen rooli, salaisuudet ja niiden paljastuminen, moraalikysymykset, kohtalon ohjaus sekä eksotiikka. Melodraamaa ovat myös esineiden, eläinten, maiseman ja sään symbolinen käyttö, värien räikeys, tunteisiin vetoava musiikin käyttö sekä tiettyjen aiheiden, lauseiden ja kuvien toistuminen. Myös yhteiskunnallisia ongelmia tuodaan Australiassa esiin melodramaattiseen tapaan, siis varsin pinnallisella tasolla. Rasismia ja valkoisten harjoittamaa kolonialismia
kritisoidaan elokuvassa moneen otteeseen, ja myös luokkaerot esitetään hyvin selvästi. Carneyn ja Fletcherin moraaliton, kapitalistinen bisnesten laajentaminen vertautuu elokuvassa natsien ja japanilaisten aggressiivisiin sotatoimiin. Erityisen melodramaattisia kohtauksia Australiassa ovat esimerkiksi Nullahin äidin Daisyn kuolema, karjan vauhkoontuminen, sadekauden alkaminen sekä loppuhuipennus, jossa Fletcher yrittää ampua
Nullahin.
3. Onnistuuko Australia herättämään teissä tunteita, kuten jännitystä, kaipuuta, surua tai iloa? Miksi se onnistuu / epäonnistuu tässä tavoitteessaan?
4. Pohtikaa seuraavia elokuvassa toistuvia lauseita ja niiden merkitystä. Missä yhteydessä ne lausutaan? Miksi elokuvan käsikirjoittaja on halunnut korostaa lauseita toistamalla niitä?
Ylpeys ei ole valtaa. ("Pride is not power", Fletcherin lausahdus Sarahille, kun tämä empii Faraway Downsin myymistä ensin paikan päällä ja sitten Darwinissa, laiturilla).
Vaikka niin on, sen ei tarvitse olla niin. ("Just because it is, doesn't mean it should be." Sarah lausahtaa näin Droverille, kun tämä sanoo, ettei kuulu tanssiaisiin hienon väen joukkoon. Drover toistaa lauseen Ivanille, kun tämä ei halua tarjoilla aboriginaali Magarrille.)
5. Sarah joutuu Australian lopussa päästämään irti Nullahista. Onko elokuvan loppu onnellinen vai ei? Perustele kantasi. Melodraamasta lisää Koulukinon Putoavia enkeleitä -oppimateriaalin yhteydessä.
© Koulukino 2024
