Elämä, (epä)reiluus ja muutos
Aiheeseen johdattelu voidaan lukea ja tehtävä 1 tehdä jo ennen elokuvan katsomista.
Luetaan yhdessä tai opettaja lukee johdatteluksi aiheeseen: |
Jos pienentäisimme koko ihmiskunnan 100 asukkaan kokoiseksi kyläksi ja ottaisimme kaikki kansakunnat huomioon, kylä näyttäisi tältä: Kylässä asuisi 61 aasialaista, 14 afrikkalaista, 14 amerikkalaista ja 11 eurooppalaista. Asukkaista puolet olisi miehiä ja puolet naisia. Kristittyjä olisi 33, muslimeja 22, hinduja 14, buddhalaisia seitsemän, muita uskontoja harjoittavia 12 ja uskonnottomia 12. Asukkaista 14 olisi jonkinlainen toiminnan este tai vamma. 20 ihmistä omistaisi 75 % kylän tuloista. 48 eläisi alle kahdella Yhdysvaltain dollarilla per päivä (noin 1,6 euroa). Alle kymmenellä dollarilla per päivä eläisi 80 kyläläistä. Kylän tuloista 1,7 biljoonaa käytetään asevoimiin ja 18 miljardia humanitaariseen apuun. 51 eläisi urbaanissa, kaupunkimaisessa ympäristössä. 37 ihmisen hygieniaolot olisivat puutteelliset ja 15 näkisi nälkää. Kylän asukkaista 30 käyttäisi internetiä aktiivisesti ja seitsemällä olisi korkeakoulututkinto. Maailmassa on suuri tarve yhteenkuuluvuuden, ymmärryksen ja hyväksynnän lisäämiselle sekä koulutukselle. Hyvä uutinen on, että jokainen meistä voi omalla toiminnallaan rakentaa parempaa huomista. |
Lähteet: Heli Pruuki (toim.): Muuta maailmaa (LK-kirjat 2008); http://www.miniature-earth.com/ |
1. Pohdi tilannetta, jossa olisit vasta syntymässä maapallolle. Et voi tietää etukäteen, minne päin maailmaa ja millaiseen perheeseen tulet syntymään. Et tiedä, tuleeko sinusta tyttö vai poika. Et voi myöskään tietää, tuletko olemaan terve vai vaikuttaako elämääsi jokin sairaus tai vamma.
Kirjoita toivomuskirje, piirrä tai kokoa kuvista toivomusjuliste: minkä asian haluaisit tässä tilanteessa olevan paremmin maailmassa, jotta sinulla ja muilla olisi paremmat mahdollisuudet onnelliseen elämään?
Puretaan lopuksi harjoitus pareittain keskustellen: millaisia ajatuksia ja tunteita luetun alustuksen ja kirjeen kirjoittamisen aikana heräsi? Lopuksi halutut asiat jaetaan koko ryhmän kesken.
2. Ryhmä lähtee muutoksen torille.
a) Opettaja laittaa soimaan musiikkia ja ryhmäläiset lähtevät liikkumaan tilassa. Opettajan katkaistessa musiikin, kukin kättelee lähimpänä olevaa ryhmäläistä. Jos lähimpänä olevalla on jo kättelykaveri, otetaan seuraavaksi lähin ilman kättelykaveria oleva. Mikäli ryhmäläisiä on pariton määrä, voi yhdessä ryhmässä olla myös kolme henkilöä, jotka laittavat kätensä yhteen. Kätellessä tervehditään ja kerrotaan vuoron perään kaverille epäkohta, jota haluaisi maailmassa muuttaa. Voit käyttää ensimmäisessä tehtävässäsi valitsemaasi muutoskohdetta tai miettiä musiikin soidessa uuden.
Kun löydät kättelykaverin, jolla on samanlainen muutosunelma kuin itselläsi tai innostut aidosti hänen unelmastaan hänen siitä kertoessaan, olet löytänyt parisi tai ryhmäsi työskentelyyn, niin voitte siirtyä torilta sivuun torikahvioon. Siellä voitte paperin äärellä aloittaa seuraavaa ideointivaihetta.
Toria jatketaan niin monta kierrosta, kunnes kaikki ovat löytäneet parin tai ryhmän. Käydään lopuksi kierros, jossa kaikki parit tai ryhmät kertovat oman muutosunelmansa. Mikäli joku on vielä ilman ryhmää, hän voi valita esittelykierroksen jälkeen eniten itseään kiinnostavan unelman ja lähteä mukaan toteuttamaan sitä.
b) Pitäkää parisi tai ryhmäsi kanssa ideariihi: yrittäkää keksiä mahdollisimman paljon ideoita, joilla voisitte vaikuttaa haluamanne muutoksen syntymiseen. Mitä hullumpi idea sen parempi! Tässä vaiheessa ei tarvitse ajatella yhtään järjellä tai miettiä, kuinka helposti jokin idea olisi toteutettavissa. Pääasia on tuottaa mahdollisimman paljon ideoita. Kannattaa muistaa, että muutokseen voi vaikuttaa niin pienillä arkisilla teoilla kuin matkaamalla autolla tuhansien kilometrien päähänkin ja kaikkea siltä väliltä. Mikään idea ei ole tässä vaiheessa liian pieni tai liian suuri!
Kun kaikki parit/ryhmät ovat tyhjentäneet omat ideansa paperille, esitellään ideat muulle ryhmälle. Muiden ideoita kuunnellessa voi täydentää omaa ideapaperia ja myös ehdottaa uusia ideoita toisille.
Vinkkinä opettajalle, esimerkkejä vaikuttamisen tavoista:
|
c) Valitkaa ryhmässä ideoistanne yksi, joka voisi olla ensimmäinen askel tiellänne muuttaa valitsemaanne epäkohtaa. Valitkaa sellainen tapa toimia, jonka haluatte oikeasti toteuttaa!
Kirjoittakaa ylös päämääräänne ja mitä kukin ryhmästä tekee seuraavaksi tavoitteen saavuttamiseksi. Käykää kirjoittamassa tavoitteestanne ja siitä, mitä aiotte seuraavaksi tehdä Autolla Nepaliin -elokuvan Facebook-sivuille tai Twitteriin #kansalaisliike. Tätä(kin) kautta voitte saada näkyvyyttä ja apua unelmanne toteuttamiseksi. Rohkeutta ja sisua muutosmatkallenne!
3. ”Ihmiset kokevat usein syyllisyyttä hyväosaisuutensa vuoksi. Lahjoittaa pitäisi, jotta omatunto pysyisi puhtaana. Lautaselle ei viitsisi jättää, kun Afrikassa on nälkä. Kamalaa ajattelua. Ei auttaminen ole uhrautumista eikä varsinkaan pakollista. Auttaminen on asiallinen asia, joka kuuluu empatiaa kokevan ihmiseläimen elämään. Ihminen usein välittää siitä, mitä toiselle ihmiselle kuuluu. Auttaminen tulee sydämestä.
"Auttaminen on oikeastaan itsekästä. Jokainen auttaja tavoittelee omaa mielihyvää, sitä saa toisen auttamisesta. Niin kotimaan vapaaehtoistyöntekijät kuin kansainväliset avustustyöntekijätkin nähdään helposti pyhimyksinä, jotka pyyteettömästi uhraavat aikansa ja voimansa. Höpöhöpö. Nämä ihmiset vain ovat ymmärtäneet, mikä tuntuu hyvältä ja mikä tässä elämässä on heille tärkeää.
"Tässä yltiöyksilöllisyyden ja oman edun tavoittelun järjestelmässä talkoohenki-tyyppiset käsitteet ovat historiaa. Siksi suosittelenkin kaikille, että kokeilkaa toisen ihmisen auttamista. Se on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Se ei ehkä viekään teiltä voimia, vaan päinvastoin rikastuttaa mieltänne.”
(Ari Räsänen: Auttaminen ei ole uhrautumista. YLEn Blogit / Haitin auttajat 16.2.2010 http://blogit.yle.fi/haitin-auttajat/auttaminen-ei-ole-uhrautumista)
Lue seuraavat kirjoitukset – Haitilla työskennelleen Punaisen Ristin Ari Rämön bloggaus sekä kaksi arvostelua Autolla Nepaliin –elokuvasta:
- Auttaminen ei ole uhrautumista (YLE, 16.2.2010)
- Tylsä matkavideo (Iltalehti 28.11.2014)
- Möhkön matka kohti unelmaa (Film-O-Holic 28.11.2014)
Jakaantukaa pienryhmiin ja keskustelkaa tekstien herättämistä ajatuksista. Pohtikaa myös, minkä takia Autolla Nepaliin -elokuvan miehet halusivat tehdä matkan ja elokuvan? Onko Autolla Nepaliin -elokuvassa esitetty auttamisen tapa mielestänne kestävällä pohjalla? Jakakaa paperi pystysuunnassa kahteen sarakkeeseen, merkitkää toinen plus-puoleksi ja toinen miinus-puoleksi. Kirjatkaa kumpaankin sarakkeeseen keskustelussa esiin tulleita elokuvassa esiintyneen auttamisen tavan hyviä puolia ja mahdollisia ongelmia.
Purkakaa heränneet ajatukset ryhmässä yhdessä keskustellen. Kirjatut hyvät ja huonot puolet voidaan koota vielä yhteiselle paperille. Mikä on ryhmänne kanta, painottuuko plus- vai miinus-puoli enemmän? Mitä vaihtoehtoisia auttamisen tapoja keksisitte?
Vinkkinä opettajalle: Mikäli globaalikasvatuksen teemat kiinnostavat sinua, kannattaa tutustua myös kasvatukselliseen roolipeliin ”Gaia – kansojen kokous” (http://www.keks.fi/gaia). Kolmituntisen pelin aikana nuorten täytyy tehdä Kansojen kokouksessa yhteisiä päätöksiä, jotka estävät Maan rinnakkaistodellisuutta Gaiaa suistumasta tuhoon. Kinkkisiä kysymyksiä pohditaan niin ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden, päätöksenteon, vaikuttamisen, ympäristön, rauhan, tasa-arvon kuin kehityksenkin teemoista. Pelissä vaaditaan yhteistyötä, luodaan ristiriidoista kompromisseja ja tehdään vaikeita päätöksiä. |