Vapaaehtoisessa “maanpaossa” oleva Gonzáles Iñárritu on sanonut että Babelin idea on seuraus kotimaasta lähtemisestä ja jatkuvasta liikkeellä olemisesta.
“Babel ei enää vastannut kysymykseen
`Mistä minä olen?` vaan paremminkin `Mihin olen matkalla?`”
Lähestymistapa kysymykseen oli sellainen, että Babel oli alun perin omarahoitteinen projekti.
Tehtyään kaksi aiempaa elokuvaansa jotensakin helpoissa ja tutuissa maissa, kuvauspaikoissa ja –olosuhteissa, Babel ei merkinnyt González Iñárritulle
ainoastaan syvällistä paneutumista monimutkaisempaan, tunteelliseen ja älylliseen matkaan, vaan myös keinoa tutkia muita kulttuureja ja tapaa nähdä maailmaa mutkikkaamman elokuvaprojektin myötä. Kuten yleensä käy, niin monen kulttuurisen näkökannan törmäys, sekä ideologisen että fyysisen, ei muuttanut vain hänen omaa katsantokantaansa, vaan myös itse luovaa prosessia.
Yksi ohjaajan päämääristä oli välttää ulkopuolista näkemystä kerrottaessa kyseessä olevissa paikoissa syntyneistä ja kasvaneista henkilöhahmoista.
Siihen päästäkseen hän noudatti “tarkkaile ja omaksu –prosessia”, kuten hän sitä nimittää. Sen lisäksi että seurasi tarkkaan paikallisten arkipäiväisiä tapoja,
hän teki töitä ulkomaalaisten amatöörinäyttelijöiden kanssa, jotka auttoivat oivaltamaan kulttuurisia vivahteita. Haasteenaan kertoa tarina henkilöhahmojen,
ei ohjaajan näkökulmasta, hän antoi ensikertalaisnäyttelijöidensä kehittää omat reaktionsa tilanteisiin, joilla saattaisi olla eri merkitys eri maissa. Moni heistä ei ollut koskaan nähnyt elokuvakameraa.
Prosessin kautta, jossa harjoiteltiin hyvin tunnepitoisia kohtauksia oudoilla kielillä ja jossa etsittiin täydellisiä kuvauspaikkoja loputtomasta autiomaasta ja yhdestä maailman suurimmista kaupungeista, Babel todisti oman juoniteesinsä sekä fiktiossa että tosielämässä: “Aidat ja rajat eivät aina ole fyysisiä ja näkyviä”, sanoo González Iñárritu. “Rajat ovat sisällämme ja ennakkoluuloja on kulttuurikehystemme sisällä. Samassa mielessä ne voidaan myös murtaa.” Sellainen oli koettelemus, josta Babelin henkilöhahmojen piti selvitä, ja sellainen oli niiden tarinoiden kankaalle saattamisen mullistava kokemus.
Alejandro González Iñárritu sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta Babel Cannesin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla 28.5.2006.
Meksikolaisen ohjaajan Alejandro González Iñárritun ensimmäinen pitkä elokuva Amores Perros voitti lukuisia palkintoja, ollen myös Oscar-ehdokkaana ja toinen elokuva, 21 Grams, oli niin ikään sekä yleisömenestys että kriitikkojen ylistämä. Babel täydentää Iñárritun kuolemasta kertovan trilogian.
Levittäjä:
Nordisk Film Theatrical Distribution
Tuotantomaa(t):
USA,Meksiko
Ohjaus:
Alejandro González Iñárritu
Näyttelijät:
Brad Pitt, Cate Blanchett, Gael García Bernal
Verklighet och fiktion har sällan existerat tillsammans i filmhistorien såsom i Alejandro González Inárritus (Amores Perros, 21 gram) Babel, en version av den bibliska historien om människans kommuniktionssvårigheter.
Under ett års tid filmades historien på tre olika kontinenter med hjälp av ett mångkulturellt skådespelargarde innehållande bl.a. Brad Pitt, Cate Blanchett, Gael Garcia Bernal och Koji Yakusho och en mängd amatörskådespelare från Marocko, Mexico och Japan. Det hela betydde en såväl fysisk som psykisk resa för skådespelarna, mycket såsom för rollfigurerna i filmen. FIlmen handlar om människor som hamnar i svårigheter p.g.a. spårk- och kulturkrockar.
Gonzáles Inárritu, som lever i frivillig "landsflykt" har sagt att idén till Babel kom efter att han lämnat sitt hemland och ständigt var på resande fot. "Babel svarade inte längre på frågan "Varifrån är jag?" utan snarare på frågan "Vart är jag på väg?"
Efter sina tidigare två filmer filmade i trygga och välkända länder, gav Babel regissören en chans att att utforska andra kulturer och synsätt. Denna emotionella och komplicerade resa genom så många kulturer med sina ideologiska och fysiska krockar, ändrade inte bara på Inárritus egen världssyn utan även på hela den skapande processen.
Ett av regissörens mål var att undvika utomstånde synpunkter när det gällde rollfigurer födda och uppväxta på ifårgavarande ställe. Får att nå detta mål använde han sig av "observera och anamma"-processen, som han kallar den. Förutom att han väldigt noga observerade den lokala befolkningens dagliga rutiner, jobbade han tillsammans med lokala amatörskådespelare som hjälpte honom att inse de kulturila nyanserna. Han lät amatörskådespelarna själva framkalla reaktioner på situationer som kunde tolkas olika i olika kulturer. Många av dem hade aldrig förut sett en filmkamera.
Genom den här processen, och genom att filma i en oändlig öken och i en av världens största städer, bevisade Babel sin egen tes både i fition och verklighet: "Gränser och staket är inte alltid fysiska och synliga", säger González Iñárritu. "
Alejandro González Iñárritu fick priset för bästa regissör för Babel i Cannes 2006.
Den Mexikanske regissören Alejandro González Iñárritus första långfilm Amores Perros har vunnit ett flertal priser och även varit nominerad för en Oscar, den följande filmen 21 gram var även den älskad av såväl publiken och kritikerna. Babel avslutar regissörens trilogi om död.
