Elokuvan sisällön voi rajata premissin eli ns. pääväittämän tai keskeisen ajatuksen avulla. Elokuvan keskeinen sisältö puristetaan yhdeksi lauseeksi tai 

virkkeeksi. Premissin synonyymeja ovat päälause, kuningasajatus, pääidea ja pääsanoma. Päälauseen käyttö on lähtöisin teatterin piiristä. Päälause määritellään tekijöiden kannanotoksi perusristiriitaan. Se on väite, jonka elokuva pyrkii välittämään. Paras päälause on yksinkertainen, 

selkeä ja provosoi kannanottoihin.

 

 

Esimerkkejä näytelmien premisseistä:

 

Shakespeare: Macbeth. "Sokea kunnianhimo johtaa tuhoon".

 

Shakespeare: Othello. "Mustasukkaisuus tappaa rakkauden".

 

Henrik Ibsen: Nukkekoti. "Naisen epätasa-arvo avioliitossa johtaa naisen vapautumiseen".

 

Moliere: Tartuffe. "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa".

 

Elokuvien päälauseita ovat esimerkiksi:

 

Orson Welles: Citizen Kane. "Ulkoinen loisto ja mahti ei tuo sisäistä onnea."

 

Claude Goretta: Pitsinnyplääjä. "Rakkaus tuhoaa tytön, jos hän on tietämätön."

 

Gillo Pontecorvo: Taistelu Algeriasta. "Syntyy kapina, jos kansaa sorretaan."

 

Akira Kurosawa: Seitsemän samuraita. "Solidaarinen taistelu sortoa vastaan johtaa voittoon."

 

Robert Benton: Kramer vastaan Kramer. "Kun nainen jättää miehen, on miehen pakko ruveta ajattelemaan ja kehittymään."

 

(Lähde: Elokuvantaju)

 

© Koulukino 2024