Jane Magnussonin dokumenttielokuva Bergman: yksi vuosi, yksi elämä (2018) kuvailee rehellisesti ja häpeilemättömän avoimesti yhtä elokuvahistorian merkittävimmistä ohjaajista Ingmar Bergmania, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta.

Jane Magnusson on ruotsalainen journalisti, elokuvaohjaaja ja Dagens Nyheterin elokuvatoimittaja, joka opiskeli elokuvaa USA:ssa ja joka on sittemmin työskennellyt Ruotsin televisiolle ja radiolle. Jo vuonna 2012 Magnusson toimitti SVT:lle dokumenttisarjaa Bergmans video, jonka pohjalta syntyi pitkä elokuva Trespassing Bergman. Vuonna 2015 Magnusson alkoi valmistella dokumenttia Bergmanista sekä TV-sarjaksi että elämäkerralliseksi elokuvaksi.

Magnussonin journalistitausta näkyy mm. siinä, miten perusteellisesti hän on pureutunut Bergmanin työhön ja elämään. Elokuva ei anna kiiltokuvamaista kuvaa tutkimastaan kohteesta, vaan kertoo rehellisesti taiteilijaneron monimuotoisesta elämästä traagisine ja negatiivisine piirteineen. Siten Magnusson jatkaa elokuvassaan Bergmanin rohkeaa tapaa kuvata ihmisyyden moninaisuutta häpeilemättä.

1. Mitä tiesit Ingmar Bergmanista ennen Magnussonin elokuvaa, toisin sanoen, mitä uutta tietoa elokuva Bergmanista sinulle toi?

2. Kerro, minkälaisena elokuva esittelee Bergmanin. Listaa ainakin kymmenen erilaista, ristiriitaistakin näkemystä Bergmanista elokuva/teatteriohjaajana, aviomiehenä, isänä, rakastajana.

3. Tuoko elokuva esille Magnussonin henkilökohtaisen näkemyksen Bergmanista?

4. Mitä itse ajattelet elokuvan perusteella Bergmanista? Perustele vastauksesi.

5. Miksi Magnusson on valinnut vuoden 1957 dokumenttielokuvansa kohteeksi? Kerro lyhyesti vuoden 1957 aikana valmistuneista elokuvista Seitsemäs sinetti, Mansikkapaikka ja Elämän kynnyksellä. Mitä elokuva kertoo Bergmanin vuodesta 1957: mitä se merkitsi Bergmanille itselleen?

6. Onko elokuvan nimi mielestäsi sopiva? Perustele vastauksesi.