Vaikka Magnusson kattavasti käsitteleekin Bergmanin tuotantoa ja elämää, hän jättää tarkastelematta ruotsalaisen näytelmäkirjailija August Strindbergin (1849 – 1912) vaikutuksen Bergmaniin. Bergman antoi elokuvallaan Persona Strindbergin näytelmälle The Stronger elokuvallisen muodon. Tämän lisäksi Bergman jatkoi elokuvissaan strindbergiläistä kamarinäytelmäperinnettä. Strindberg toi draaman kamariin ja tutki naisen asemaa privaatissa tilassa. Neljän seinän sisällä, kamarissa, kehittyvä draama sisälsi usein klaustrofobisia tuntemuksia ahdistavan perhe-elämän ja avioliiton kourissa. Kamarinäytelmässä, jossa draama tapahtuu rajatussa ajassa ja tilassa, korostui tarinan ja siten näyttelijän rooli. Mitään muuta ylimääräistä ei tarvittu. Bergmanin varsinaisia kamarinäytelmäelokuvia ovat Kuin kuvastimessa (1961), Hiljaisuus 1963) ja Talven valoa (1963). Bergman hyödynsi elokuvateknologiaa lisäämään kamareiden intiimiä ja intensiivistä tunnelmaa lähikuvien avulla sekä koruttomilla huoneilla, jotka vetivät katsojan totaalisen huomion näyttelijään.