Spike Leen tuotantoa kutsutaan nimellä Spike Leen Joints. Elokuvat loppuvat aina lauseisiin "By Any Means Necessary You Dig", "Sho Nuff" sekä "Sorry to Bother Ya". Elokuvien lisäksi Lee on ohjannut tv-sarjoja, viimeksi Netflixin tuotantona varhaisempaan elokuvaansa perustuvan She's Gotta Have It -sarjan, mainoksia ja  musiikkivideoita. Hän tekee useimmat elokuvansa saman tiimin kanssa sekä toimii tuottajana ja opettaa New York City Universityn Tisch School of Arts -oppilaitoksessa ja Harvardin yliopistossa. Hän on myös kirjoittanut kuusi kirjaa elokuviensa teknisestä toteutuksesta.

Leen läpimurtofilmi Do the Right Thing (1989) kilpaili Cannes´n elokuvajuhlilla ja vuoden 2018 toukokuussa BlacKkKlansman tuli siellä toiseksi voitettuaan Grande Prix -palkinnon. Lisäksi Lee on voittanut nuoruudessaan Cannes´ssa nuorten filmintekijöiden palkinnon Prix de Jeunessen teoksellaan She's Gotta Have It (1986).

Spike Lee kuvaa usein afroamerikkalaisten urbaania maailmaa, sen tarinoita ja ongelmia. Hän edustaa 1990-luvun alun ns. mustaa aaltoa, jolloin nuoret, mustat elokuvantekijät nousivat suuren yleisön tietoisuuteen ja kaupalliseen menestykseen. Muista mustan aallon elokuvista mainittakoon John Singletonin Kulman kundit (Boyz n the Hood, 1991) ja Mario Van Peeblesin New Jack City (1991).

Leen erityisesti mustien asemaa käsittelivistä elokuvista mainittakoon Oscar-ehdokkaana ollut 4 Little Girls -dokumentti (1997) Ku Klux Klanin alabamalaiseen kirkkoon tekemästä pommihyökkäyksestä. Muita Leen rotua käsitteleviä elokuvia ovat School Daze (1988), kuuluisan amerikkalaisen kansalaisoikeustaistelijan elämäkertakuvaus Malcolm X (1992), rotujenvälistä romantiikkaa käsittelevä Viidakkokuume (Jungle Fever, 1991) ja viihdemaailmaan sijoittuva Bamboozled (2000). Leen mukaan hänen tehtävänsä on toimia amerikkalaisen yhteiskunnan peilinä. Hän pyrkii osoittamaan, kuinka historia  toistaa itseään. "Wake up!" -huudahdus ("Herää/herätkää") toistuukin yhä uudelleen hänen elokuvissaan erilaisissa sanamuodoissa.

Spike Lee ja Kansakunnan synty

D.W. Griffithin Kansakunnan synty (The Birth of a Nation, 1915) on suuren elokuvaklassikon asemassa. Lee on käyttänyt elokuvan ikonografisia kuvia paitsi BlacKkKlansmanissa, myös Bamboozled-elokuvassa (2000). Opiskellessaan ensimmäistä vuotta elokuvantekoa New York City Universityssä Lee kiinnitti huomiota siihen, ettei elokuvan äärirasistiseen sanomaan eikä sosiaalisiin ja poliittisiin vaikutuksiin ollut puutututtu laisinkaan, vaikka elokuva innosti ilmestyessään Ku Klux Klaniin uuteen kukoistukseen ja moninkertaisti Klaanin jäsenmäärät. Lee päättikin tehdä lyhytelokuvan samasta aiheesta (The Answer, 1980), mikä aiheutti hänelle miltei potkut yliopistosta. (Nykyään Lee toimii professorina samaisessa opinahjossa). Leen mukaan Griffithin rasistinen kuvitus ja propaganda johti väkivaltaan ja vahvisti Klaanin asemaa. Lisäksi hän kritisoi sitä, että yliopistossa ei opetettu Griffithin sosiaalisista ja poliittisista vaikutuksista, vain taiteellisista ansioista.

Pohdittavaksi

• Mikä on dokumentin ja fiktiivisen elokuvan ero?
• Millä keinoin ja ketkä ohjaajat ottavat mielestäsi elokuvissaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin?
• Sisältääkö poliittisesti kantaaottava aihepiiri taloudellisen riskin?
• Onnistuuko ajankohtaisten aiheiden käsittely metaforisella tasolla vaikkapa Marvel-sarjakuviin tai myyttisiin hahmoihin perustuvissa elokuvissa?