Spike Leen ohjaama BlacKkKlansman-elokuva perustuu Ron Stallworthin omaelämäkertaan Black Klansman (2014). Alun perin BlackKklansmanin ohjaajaksi oli valittu Get Out -elokuvan ohjaaja Jordan Peele, joka kiireittensä vuoksi siirsi tehtävän Spike Leelle toimien elokuvan tuottajana.

Vuonna 1979 Ron Stallworth oli 29-vuotias Colorado Springsin ensimmäinen mustaihoinen etsivä, joka soluttautui mm. ääriryhmiin sekä toimi peitetehtävissä Ku Klux Klanissa. Elokuvassa hänen saavutuksiaan on tosin jonkin verran liioiteltu. Stallworth kantaa yhä lompakossaan KKK-jäsenkorttia ja on kehystänyt David Duken allekirjoittaman jäsentodistuksen seinälleen. Stallworth olisi halunnut Denzel Washingtonin esittävän häntä elokuvassa. Sen sijaan Spike Lee pyysi Washingtonin ammattilasjalkapalloilijapoikaa John Davidia lukemaan Stallworthin Black Klansman -kirjan  ja palkkasi tämän pääosaan ilman koelukua tai -esiintymistä.

Elokuvan sountrackista ja sävellyksistä vastaa Leen luottomies, amerikkalainen jazzmuusikko Terence Blanchard, joka pyrki luomaan autenttisen 70-luvun R&B, disco- ja funk-äänimaiseman. Viimeisenä  kappaleena kuullaan Princen jäämistöstä löytynyt versio vanhasta negrosprituaalista "Mary Won't You Weep", jonka voi kuulla elokuvan lopputekstien aikana. Kuten muissakin Spike Leen elokuvissa musiikilla on funktionaalinen merkitys elokuvan tunnelmassa: Lee ei käytä musiikkia alleviivatakseen kohtauksia tai taustametelinä dialogissa. BlacKkKlansmanin rouheaa 70-luvun ajankuvaa on tehostettu kuvaamalla koko elokuva 35 mm filmillä, mikä on näinä digitalisaation aikoina suhteellisen harvinaista ja kallista.

Double dolly on Leen usein käyttämä elokuvatekninen keino, jossa näyttelijät vaikuttavat leijuvan ilmassa. Näyttelijä laitetaan seisomaan kiskoilla olevalle jalustalle (dolly), joka liikkuu eteenpäin siinä missä kamera liikkuu vastaavasti omalla jalustallaan taaksepäin. Nämä usein toistuvat "people-mover" -kohtaukset ovat saaneet myös kritiikkiä. Esimerkiksi BlacKkKlansmanin Kwame Ture/Stokely Carmichaelin peräti kahdeksan minuuttia kestäneen puheen aikana – kyllä vain, Spike Leen leffoille kiihkeät, poliittiset monologit ovat varsin tunnusomaisia – yleisön kasvot tuntuvat leijailevan loputtomiin. Lähikuvien käyttö onkin Leen usein käyttämä taiteellinen tehokeino. Erään tulkinnan mukaan kyseisessä kohtauksessa on tarkoitus ilmentää henkilökohtaista, jopa hurmoksellista olotilaa sekä "black is beautiful" -slogania – joidenkin kriitikoiden mielestä kohtaus muistuttaa lähinnä Queenin Bohemian Rhapsody -videota.

Leen usein käyttämä tehokeino on vastakkainasettelu (juxtaposition) sekä kohtausten vuorottelu (crosscutting), jolloin kaksi erilaista tarinaa limittäytyy yhdeksi. Esimerkiksi BlacKkKlansmanissa Ku Klux Klanin kokouksessa Kansakunnan synty heijastetaan hurmoksellisten klaanilaisten kasvoille, jolloin kamerakerronta kaksoisvalottuu Harry Belafonten muistellessa samaan aikaan nuoruutensa väkivaltaisia lynkkauskokemuksia: D.W. Griffithin elokuvan väkivaltaa ihannoivan klaanilaisjoukon innostus kontrastoituu Jesse Washingtonin vuonna 1916 Teksasissa tapahtuneen lynkkauskertomuksen julmia tapahtumia vasten.

Ohjaajalle on tyypillistä pitää elokuvansa ikään kuin perhepiirissä (a family affair). Hän käyttää usein samoja näyttelijöitä, jopa sisaruksia esittämässä sisaria elokuvassa. Cameo-rooleissa on nähty monia tunnettuja hahmoja, kuten BlacKkKlansmanissa Harry Belafonte ja Nelson Mandela Malcolm X:ssä. Lee työstää käsikirjoituksiaan samojen yhteistyökumppaneiden kanssa ja käyttää editointiin sekä leikkaukseen yhä uudelleen Barry Alexander Brownia kuin myös musiikkiin Terence Blanchardia. Näistä elementeistä syntyy Spike Leen elokuvien kieli.

Spike Lee käyttää erilaista kieltä kohdeyleisöä ja elokuvan hahmoja silmälläpitäen (code-switching) sekä sekoittaa elokuvaan intertekstuaalisia pätkiä dokumenteista, uutisista, elokuvista ja erilaisia populaarikulttuurin ilmiöistä. BlacKkKlansmanissa tehokeinoa käytettiin muun muassa Charlottesvillen tapahtumien uutisfilmatisoinneissa, Trumpin puheissa,  Blaxploitation-elokuvaviittauksissa ja erityisesti elokuvan vaikuttavassa alussa, jossa Tuulen viemän (Gone with the Wind, 1939) sankaritar Scarlett O'Hara (Vivienne Leigh) vaeltaa ratapihalla haavoittuneiden ja kuolleiden konfederaatiosotilaiden keskellä Atlantassa. Hyytävä vastakohta syntyy, kun Lee päästää valkokankaalle kuvitteellisen Dr. Kennebrew Beauregardin (Alec Baldwin) harjoittelemaan vihapuhetta Kansakunnan synty -elokuvan rasistisen kuvakielen heijastuessa hänen kasvoilleen.

Elokuvan suhde nykypäivään

Vaikka monet Leen elokuvat sijoittuvat menneisyyteen, kommentoi hän nykyaikaa lähes koko tuotannossaan: hän ei halua tehdä historiallista epookkielokuvaa. BlacKkKlansmanissa ohjaaja pyrkii kiinnittämään huomiota myös kansallisen, amerikkalaisen terrorismin kasvuun. Lee ei yleensä kommentoi elokuviensa sanomaa, mutta tekemällä BlacKkKansmanin hän halusi elokuvantekijänä vaikuttaa yleisöön ja aloittaa keskustelun tuomalla historian tähän päivään näyttämällä meille kaikille tuttuja kuvia uutisista, somesta sekä muista viestimistä. Ei ole sattumaa, että elokuvassa pohditaan, voisiko olla mahdollista, että joku David Duken kaltainen voisi olla joskus USAn presidentti "America would never elect somebody like David Duke as President of the United States". Satiirinen lohkaisu muuntuu nykypäivän todellisuutta vasten peilattaessa synkäksi, dystopiseksi ajankuvaukseksi, sillä Donald Trumpin poliittiset näkemykset ovat paljolti yhteneväisiä David Duken kanssa. Voidaankin pohtia, kuinka Black Lives Matter -liike todellisuudessa pärjää amerikkalaisessa yhteiskunnassa tänä päivänä?

Amerikan suurenmoisuuden ylistys ei ole Trumpin keksintöä, vaan "making America great" on ollut tuttu slogan ääriryhmille jo vuosikymmeniä. Grand Wizard David Duke sanookin elokuvassa "America first!" ja "for America to achieve its greatness again". Lee ei halunnut tehdä pelkästään historiallista draamaelokuvaa, vaan myös nykyaikaa peilaavan ajankuvauksen.

Lee oli lopettamassa elokuvan kuvauksia elokuussa 2017, kun hän näki televisiossa valkoisten nationalistien mielenosoituksen Charlottesvillessa, Virginiassa, jossa valkoihoinen Heather D. Heyer kuoli auton ajaessa väkijoukkoon. Hän tiesi, että tämä olisi elokuvan loppukohtaus. Elokuva tuli ulos maailmanlaajuisesti 10.8.2018 Heyerin kuolinpäivää kunnioittaen ja muistaen. Leen mukaan väkivalta ja mielenosoitukset sekä vihapuhe ovat nykyään siirtyneet paljolti someen. Hän kohdistaa kritiikkinsä Trumpin lausuntoon tapahtuneesta: "molemmilla puolilla oli hienoja ihmisiä". Kysymys kuuluukin, onko 1970-luvun rasismi sittenkään niin erilaista kuin meidän aikanamme vai ovatko rasismin ilmenemismuodot vain muuttuneet: Ku Klux Klaanin sijaan poliisiväkivalta nostaa päätään (police brutality), äärioikeisto toimii virallisen järjestelmän suojeluksessa (alt-right) ja ihmisoikeuksia kyseenalaistetaan rotuseikkojen perusteella (racial profiling). Spike Lee sanookin: "Ku Klux Klan, alt-right ja uusnatsit kirjoittivat elokuvan lopun".

Pohdittavaksi

• Vertaa BlacKkKlansmanin 1970-luvun poliittista ilmapiiriä tähän päivään.
• Millä lailla Trumpin valinta on vaikuttanut erilaisiin sosiaalis-kulttuurisiin ilmiöihin sekä poliittiseen päätöksentekoon. Onko USAsta tulossa Natosta ja muista liittoumista sekä ilmastosopimuksista irrallaan oleva xenofobinen valtiomahti?
• Kuinka paljon julkinen järjestelmä sallii ja hyväksyy rotujen välisen erottelun? Mikä on tilanne Suomessa?