Hollywood 10 %, todellisuus 90%: mikä on taiteen hinta?
BlacKkKlansman on joutunut myös kritiikin kohteeksi. Sorry to Bother You -elokuvan ohjaaja Boots Riley kumosi elokuvassa totuuksina esitettyjä tapahtumia kolmen sivun verran ja syytti Leetä liiallisesta poliisimyönteisyydestä.
Ron Stallworth on haastattelussa kertonut ei-juutalaisesta, "Chuck"-nimisestä aisaparistaan poliisivoimissa. Hänen todellista henkilöllisyyttään ei koskaan ole paljastettu. Juutalaissyntyistä Flip Zimmermania ei sitä vastoin ole olemassa. Lisäksi Stallworthilla ei ollut opiskelija-aktivistityttöystävää Patricea tai työkaverinaan valkoista Flanders-nimistä rasistipoliisia. Pommiattentaattiyritystä ei tapahtunut eikä ketään edes pidätetty, vaikka välillä oli puhetta hyökkäyksistä gaybaariin ja pariin muuhun epäilyttävään paikkaan. Stallworthin ensimmäinen solutustehtävä tosin tapahtui Stokely Carmichaelin puhetilaisuudessa.
Todellisuudessa Stallworth esti kolme ristinpolttoa, selvitti Yhdysvaltain puolustusvoimissa toimivien korkea-arvoisten sotilaiden henkilöllisyyksiä ja edesauttoi heidän siirtymistään toisiin tehtäviin. Lisäksi hän otti selvää aseellisten hyökkäysten suunnitelmista. Stallworth saattoi olla ylpeä siitä, ettei ainuttakaan ristiä poltettu hänen ollessaan mukana Klaanin toiminnassa. Eräässä haastattelussa hän toteaa: "10% tarinastani on tässä elokuvassa, loput 90% on Hollywoodia." Grand Wizard David Duke soitti Ron Stallworthille elokuvan ilmestymisen jälkeen kertoen pitävänsä hänen kirjastaan muttei elokuvasta.
Pohdintavaksi
- Hollywoodissa on tehty lukuisia historiaan sekä kirjoihin perustuvia elokuvia. Kuinka tärkeää on pysyä tarinan totuudessa vai voidaanko totuutta muunnella taiteellisen vaikutelman edistämiseksi?