Yhä edelleen afroamerikkalaisten kulttuuri ja kieli luokitellaan omaksi kategoriakseen tai genrekseen. Elokuvassa tämä ilmenee puhelinkeskusteluista David Duken kanssa, joka kertoi tietävänsä, että Stallworth on valkoinen, koska "Stallworth ei puhunut kuin mustat, vaan on erittäin fiksu, älykäs valkoinen mies, jonka tietää tavarasta lausua tietyt sanat." Esimerkkinä tästä olivat sanat "are" ja "ar-ra".

Aksentti määrittää usein, mille asuinalueelle tai mihin töihin pääsee; onkin yleistä käydä kursseja aksentin puunaamiseksi (accent reduction courses), jotta kielellinen eriarvoisuus ei vaikuttaisi. Ilmaisu "talking white" tarkoittaa puhetyyliä, jonka vahvasti englantia murtavat pyrkivät omaksumaan häivyttääkseen oman taustansa. Kielitieteilijät kutsuvat mustien standardi-englannista poikkeavaa aksenttia termeillä African American English (AAE) tai African American Vernacular English (puhekieli, slangi), josta käytetään myös termiä Ebonics tai blaccent- tai blackcent.

Työpaikkahaastattelussa Ron Stallworth toteaakin olevansa sujuva kaikilla tarvittavilla aksenteilla: "Some people speak the King's English, others speak jive. I, Ron Stallworth, here, happen to be fluent in both." Pääosan esittäjä John David Washington tosin kertoi puhuneensa "vihaa" eikä pelkästään valkoisen miehen aksentilla. Vihapuheeseen kuuluu dissata "neekereitä, hispanoja, juutalaisia – ketä tahansa, joka ei ole puhtaan arjalaisen veren edustaja."

Pohdittavaksi

• Kuinka tärkeää on saada itsensä kuulluksi omalla kielellä, murteella tai aksentilla? Mikä vaikutus kielellä on omaan identiteettiin?
• Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että muualta Suomesta etelään töihin tulleet naispuoliset myyjät olivat suurelta osin luopuneet omasta murteestaan puolen vuoden sisällä, kun taas vastaavasti miesmyyjien alkuperäinen aksentti saattoi olla jopa voimakkaampaa. Mikä tähän mahtaa olla syynä?