Harva dokumentintekijä on elokuvissaan läsnä myös kameran edessä. Michael Moorelle aktiivinen esilläolo on ominaista: hän kertoo omalla äänellään, toimii näkyvästi haastattelijana, osallistuu haastateltavien kokemuksiin, pyrkii suoralla toiminnalla vaikuttamaan asioihin. 

 

a. Millaisen kuvan Moore antaa itsestään? Millä keinoin? 

 

b. Miten aiheen käsittelyyn ja elokuvan katsojaan vaikuttaisi Mooren jättäytyminen kameran taakse? 

 

c. Helsingin Sanomien toimittaja Tomi Ervamaa kirjoittaa kirjallisuusarvostelussaan paitsi Mooren suomeksikin julkaistusta teoksesta Tyhmät valkoiset miehet … ja muita huonoja tekosyitä Yhdysvaltain tilaan! myös Bowling for Columbine –elokuvasta ja Mooren työskentelytavasta. Ottakaa kantaa Ervamaan näkemyksiin joko keskustellen tai kommentteja Ervamaalle kirjoittaen. 

  

” – – Moore poseeraa Hestonin portilla mukanaan ammuskelussa kuolleen pikkutytön kuva – ja sieppaa siten tapetun lapsen elokuvansa nyyhkymateriaaliksi. Sankariohjaajan kasvoille laskeutuu dokumenttielokuvan historian luultavasti oksettavimmin hurskasteleva ilme. 

Kohtauksessa kiteytyy paljon Michael Mooren maailmasta. 

Siinä maailmassa hyvän ja pahan raja on ehdoton, eikä hyvän esitaistelija Michael Moore milloinkaan väisty huomion keskipisteestä. 

Leuassaan hänellä on ikuinen sänki, päässään kuin juurtuneena lippis, jalassaan lököttävät farkut. Ylipainoaan hän kantaa komeasti kuin Jennifer Lopez takamustaan. 

Olemus on sillä tavoin sopivasti höperö, että kun sen yhdistää tosiasia-aineistoon ja kärkevään argumentointiin, katsoja tai lukija vaikuttuu. 

Tässä tuote, poliittis-kirjallinen brändi, joka on parin viime vuoden aikana levinnyt ympäri maailman. – -” 

 

(Tomi Ervamaa, Duunaridiiva Bushia kaatamassa. HS 12.1.2004.)

© Koulukino 2024