Capitalism: A Love Story kertoo Yhdysvalloista, kapitalismista ja vuosien 2007-2009 talouskriisistä. Elokuvan ohjaaja, amerikkalainen dokumentaristi Michael Moore on seurattu, omintakeinen ja ristiriitaisia tunteita herättävä yhteiskunnallinen vaikuttaja.

 

Mooren ensimmäinen elokuva oli Roger and Me (1989). Dokumenttielokuva kertoi General Motors -tehtaiden sulkemisesta Mooren kotikaupungissa Flintissä. Tehdas siirsi tehtaansa Meksikoon, jossa työvoima oli halvempaa. Tehtaiden lakkauttamisen seurauksena yli 30,000 ihmistä jäi työttömäksi, näiden joukossa myös Michael Mooren isä.

 

Seuraavissa elokuvissaan Michael Moore tarttui yhtälailla yhteiskunnallisiin aiheisiin: Bowling for Columbine (2002) käsittelikoulusurmia ja asehulluutta ja voitti parhaan dokumenttielokuvan Oscar-palkinnon. Fahrenheit 9/11 (2004) arvosteli George Bushin hallintoa ja terrorismin vastaista sotaa. Sicko (2007) kritisoi Yhdysvaltain terveydenhoitojärjestelmää. Nämä neljä elokuvaa, joissa Moore on toiminut sekä ohjaajana että tuottajana, ovat olleet kaupallisia menestyksiä ja varsinkin viimeisimmät elokuvat ovat saaneet valtavasti huomiota tiedotusvälineissä ympäri maailman. Time Magazine -lehti listasi Mooren maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuonna 2005.

 

Moore on käyttänyt elokuvissaan samoja tyylikeinoja ja kerronnan tapoja alusta lähtien. Hänelle on tyypillistä rinnastaa mm. musiikkia, arkistomateriaalia, mainoksia, haastatteluja ja dokumentaarisia kohtauksia. Moore itse esiintyy elokuvissaan itsepäisen, seikkailevan haastattelijan roolissa. Roolissaan Moore pukeutuu yleensä pesäpallolippikseen, farkkuihin, tennareihin sekä silmälaseihin.

 

Osa Mooren tavaramerkkiä on piikikäs huumorintaju ja suorat, joskus tyhmältä vaikuttavat kysymykset. Nuorena hän opiskeli yliopistossa toimittajaksi, ja katolisen perheen poikana harkitsi myös papiksi ryhtymistä. Moore jätti yliopisto-opinnot kesken ja teki töitä poliittisessa sanomalehdessä kunnes 

riitaantui lehden henkilökunnan kanssa ja sai potkut. Itse hän on kommentoinut luonnettaan näin: "I don't compromise my values and I don't compromise my work. That's why I've been kicked from one network to the next: I won't give in." 

(Lähde: www.imbd.com)

 

Moore on kaikkien elokuviensa kertojaääni ensimmäisessä persoonassa. Elokuvan kertojaääni (voice over narration) voidaan käsikirjoittaa usealla eri tavalla, elokuvan tyylistä riippuen. Monesti dokumenttielokuvan kertojaäänen persoona on häivytetty, ja kertomus etenee yleisellä tasolla. Moore sen sijaan puhuu elokuvassaan ensimmäisessä persoonassa: hän esimerkiksi viittaa suoraan itseensä käyttämällä sanoja "minä" ja "me". Hän myös kertoo elokuvissaan itsestään ja perheestään. Hän mainitsee usein kotikaupunkinsa, joka on Michiganin osavaltiossa sijaitseva Flint, ja käyttää elokuviensa materiaalina vaikkapa perheensä kotivideoita. Mooren kertojaääntä voisi kuvata tuttavalliseksi ja juttelevaksi.

© Koulukino 2024