Elokuvan ohjaaja Christy Garland on sanonut elokuvansa lähtökohdista ja tavoitteista seuraavaa:

"Tositelevisio esittelee meille nuorten (etenkin nuorten naisten) välisiä suhteita enimmäkseen kilpailutilanteissa, jotka ovat täynnä ilkeitä ja pikkumaisia konflikteja, stereotyyppisiä luonnehdintoja, kateutta, nöyryyttäviä kokemuksia ja torjuntoja. Olen jo pitkään halunnut tehdä elokuvan, jossa nuoret näytettäisiin monimuotoisina, viisaina ja myötätuntoisina; elokuvan, joka välttäisi nojaamasta tyypillisiin ennakkoluuloihin.

Meille puhutaan paljon siitä, mitä voittaminen ja parhaaksi tuleminen vaativat, ja kuinka meidän kaikkien tulisi tehdä kovasti töitä saavuttaaksemme unelmamme. Tämä viesti on toki tärkeä ja inspiroiva, mutta elämä ei aina tarjoa Hollywood-elokuvan onnellista loppua. Kaikki eivät voi voittaa ykköspalkintoa, joten tämä elokuva on kaikille meille, jotka joudumme määrittelemään menestyksen ja onnen muilla tavoin.

Miten päädyin tekemään elokuvaa Rovaniemelle? Kuulin rovaniemeläisestä Ice Queens -cheerleader-ryhmästä ensi kertaa kanadalaiselta ammattilaistason cheerleader-valmentajalta, joka oli kiertänyt konsultoimassa cheerleadereitä eri puolilla maailmaa. Valmentaja kertoi eräissä juhlissa tavanneensa Rovaniemellä Ice Queensin, jota hän luonnehti vakavaksi ja melankoliseksi cheerleader-joukkueeksi. Ice Queens ei pärjännyt kilpailuissa, mutta joukkue todella paiski töitä tullakseen paremmaksi. Kanadalaisvalmentajan mukaan hänen suurimpia haasteitaan oli saada Ice Queensit hymyilemään – asia, joka kuuluu olennaisesti cheerleadingiin. Joukkueen kotipaikkakin kuulosti poikkeukselliselta: kylmä napapiiri, jossa porot kuljeskelevat maanteillä, keskiyöllä paistaa aurinko ja talvet ovat erittäin kylmiä ja pimeitä. Eksoottisen miljöön lisäksi minua kiehtoi, miten tyypillinen pohjoisamerikkalainen urheilulaji suodattuu suomalaiseen kulttuuriin. Ymmärsin heti, ettei tällaista elokuvaa ole tehty aiemmin."

Lähde: elokuvan lehdistömateriaalia (Napafilms Oy)