Kirjasta elokuvaksi
Coraline ja toinen todellisuus perustuu Neil Gaimanin kirjaan Coraline varjojen talossa (suom. Mika Kivimäki, Otava 2002).
Neil Gaiman kertoo: "Hyvän tarinan luettuaan tulee sellainen olo, että on aina tuntenut sen. On asioita, joiden me tiedämme olevan tarinoita – tiedämme sydämessämme, että tämä on sellainen tarina kuin tarinoiden pitää ollakin. Haluan kertoa hieman uudenlaisen tarinan, joka silti saa ihmiset sanomaan – voi luoja, tietysti. Luulen Coralinessa pääseväni lähimmäksi sitä." (Lähde: HS/6.10.2003.)
Ennen elokuvan katsomista
Tutustukaa Gaimanin kirjaan. Kirjasta on saatavilla myös suomennettu sarjakuvaversio: Neil Gaiman, P. Craig Russell: Coraline. Suom. Petri Silas. Egmont, 2009. Dave McKeanin kuvittama laitos on saatavilla englanninkielisenä.
Elokuvan katsomisen jälkeen
a. Pohtikaa elokuvan katselun jälkeen kirjan ja elokuvan yhteyttä. Noudattaako elokuva kirjan juonta? Onko elokuvaan lisätty jotakin sellaista, mitä kirjassa ei ollut?
b. Coraline varjojen talossa -kirja on fantasiaromaani. Se sisältää myös gotiikanpiirteitä. Kirjallisuuden lajityyppinä kauhun juuret ovat goottilaisessa kirjallisuudessa, joka on lähtöisin 1700-luvun jälkipuolen Englannista. Gotiikkaa edustavissa kirjoissa on usein mystinen ja hyvin salaperäinen, välillä myös pelottava tunnelma. Tyylilajiin kuuluu tarinan kuljettaminen luonnonlakien ja yliluonnollisen välillä. Tunnelmaa tehostetaan kuvailemalla synkkiä, vanhanaikaisia paikkoja, kuten linnoja, luostareita, tummanpuhuvia palatseja tai muita ränsistyneitä paikkoja, ehkäpä hautausmaitakin. Kirjojen hahmoina ovat usein aaveet, kummitukset, vampyyrit ja ihmissudet.
(Lähde: Sonja Peni: "Vahvoja tyttöjä ja kauhun elementtejä". Kulttuurivihkot 2/2009.)
- Muistelkaa yhdessä, miten Coraline ja toinen todellisuus -elokuvassa ja -kirjassa on saatu aikaan mystinen ja jännittävä tunnelma.
Tietoa kirjailijasta
Neil Gaiman (s. 10.11. 1960 Englannissa) asuu nykyään Minnesotan lähistöllä perheensä kanssa.
Gaiman varttui lukien C.S. Lewisin, J. R. R. Tolkienin ja G. K. Chestertonin kirjoja. Nuorena hän innostui myös tieteiskirjallisuudesta. Uuden aallon tieteiskirjailijat Samuel R. Delany, Roger Zelazny, Harlan Ellison ja varsinkin Gene Wolfe olivat hänen mielilukemistaan.
Gaiman varttui lukien C.S. Lewisin, J. R. R. Tolkienin ja G. K. Chestertonin kirjoja. Nuorena hän innostui myös tieteiskirjallisuudesta. Uuden aallon tieteiskirjailijat Samuel R. Delany, Roger Zelazny, Harlan Ellison ja varsinkin Gene Wolfe olivat hänen mielilukemistaan.
Gaiman toimi aluksi toimittajana tehden haastatteluja ja kirja-arvosteluja. Tutustuttuaan sarjakuvakirjoittaja Alan Mooreen, Gaiman ryhtyi tekemään sarjakuvia. Yhdessä kuvittaja Dave McKeanin kanssa syntyivät sarjakuvaromaanit Violent Cases 1987, Signal to Noise 1992 ja Mr. Punch 1995 sekä
kuvitetut lastenkirjat The Day I swapped my dad for two goldfish 1997 ja The Wolves in the walls 2003.
Tunnetuinta teostaan, Sandman-sarjakuvaa Gaiman teki vuosina 1987-1996. Sandman on inhimillisen makuinen tarina maailmankaikkeuden mahtavimpiin olentoihin kuuluvasta unien ja tarinoiden herrasta, joka on samalla rakkaudessa epäonnistuva jääräpää. Tarinan päähenkilönä ovat unen henkilöitymä Sandman eli Uni sekä hänen kuusi sisarustaan Epätoivo, Intohimo, Houre, Kuolema, Kohtalo ja Tuho. Muita Gaiman sarjakuvia ovat muun muassa Books of Magic, Miracleman, Black Orchid sekä kaksi Death-minisarjaa.
Gaiman sekoittaa tarinoissaan lähes kaikkien maailman maiden mytologiaa ja luo niistä oman fantasian, kauhun ja synkän huumorin täyttämän
maailmansa. Sandman-sarjakuvallaan Gaiman voitti World Fantasy Awardin 1991. Teos oli ensimmäinen sarjakuva, joka voitti jonkin kirjallisuuspalkinnon.
Harva sarjakuvakirjoittaja on myös romaanikirjailija. Gaiman on vieraillut useita kertoja Suomessa ja hänen teoksistaan on suomennettu
mm. Terry Pratchettin kanssa kirjoitettu Hyviä enteitä (Good Omens 1990), Neverwhere – maanalainen Lontoo (Neverwhere 1996), Tähtisumua (Stardust 1999), Unohdetut jumalat (American Gods 2001), jolla hän voitti Hugo-palkinnon, sekä Coraline varjojen talossa (Coraline 2002). Gaiman on myös kirjoittanut lukuisia elokuvakäsikirjoituksia ja hän toimii aktiivisesti Comic Book Legal Defense Fund -järjestössä.
Monen mielestä kaunokirjailija Gaiman on parhaimmillaan novellistina. Häntä onkin kutsuttu sukupolvensa Ray Bradburyksi.
"Olen halunnut kirjoittaa lapsille siitä asti kun itse olin lapsi. Kun luin aikuisten kirjoittamia kirjoja ajattelin, miten olet voinut unohtaa millaista oli olla lapsi?"
"Minä en ole romaanikirjailija. En ole luultavasti myöskään sarjakuvakirjoittaja, vaikka rakastan sarjakuvan vaatimuksia ja mahdollisuuksia. Olen kirjoittaja, keksin juttuja, teen tarinoita – ei sen kummempaa. Mikä tahansa menestys, jota olen saavuttanut kompuroidessani välineestä toiseen, johtuu siitä", Gaiman pohtii.
(Lähteet: Wikipedia/Gaiman, Jussi Ahlroth/HS, 6.10. 2003/Kulttuuri.)
© Koulukino 2024
