Onnelliset loput
Onnellinen loppu kuuluu satuun. Se on “äkillinen, iloinen käänne. Oli seikkailu miten fantastinen tai kauhea hyvänsä, satu voi käänteen tapahtuessa saada kuulijansa haukkomaan henkeään ja liikuttumaan kyyneliin.”
- Pitääkö teidän mielestänne lasten saduissa ja kirjoissa olla onnellinen loppu? Keskustelkaa tai kirjoittakaa aiheesta ja perustelkaa väitteenne.
Tolkien sanoo, että hyvän sadun aineksia ovat fantasia, toipuminen, pelastuminen ja lohtu, toipuminen syvästä epätoivosta, pelastuminen jostakin suuremmasta vaarasta ja ennen muuta sadun lohdullinen sanoma. Bettelheim lisää vielä uhkan yhdeksi olennaiseksi sadun ainekseksi. Ihmisen
elämässä ei ole suurempaa uhkaa kuin pelko hylätyksi tulemisesta, pelko täysin yksin jäämisestä.
Gaiman lainaa kirjansa moton viime vuosisadan alun dekkarikirjailija G.K. Chestertonilta: "Sadut ovat enemmän kuin tosia: ei siksi, koska
niissä kerrotaan meille, että lohikäärmeitä on olemassa vaan siksi, koska niissä kerrotaan meille, että lohikäärmeet voi voittaa.”
Gaimanin kirjassa Coraline ei pienistä hätkähdä. Hän tekee sen mikä pikkutytön on sadussa tehtävä, jotta loppu olisi onnellinen. Coraline voittaa pelot ja poistaa pahan. Coralinen on voitettava pelkonsa. Hän sanoo kissalle: “Jos tekee jotakin vaikka häntä pelottaa kamalasti, niin se on oikeaa rohkeutta.”
(Coraline s. 81.)
Lähteet:
Bettelheim: Satujen lumous, WSOY s.178.
Coraline varjojen talossa s. 5.
Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 11.9.2009
© Koulukino 2024
