Jalkapallo kulttuurisena ilmiönä
Sen lisäksi, että jalkapallo on maailman suosituin urheilumuoto – oli kyse sitten harrastaja- tai seuraajamääristä – on se myös yksi populaarikulttuurin kansainvälisimmistä ilmentymistä. Samalla kun jalkapallo on kaupallistunut ja tuotteistunut, sen alakulttuuriset ja fanimaiset piirteet ovat valtavirtaistuneet. Joukkueiden fanituotteita kerätään ostoskoreihin kuin matkamuistoja, “aitoja” kulttuuriin kuuluvia artefakteja. Joukkueita kannatetaan yli maarajojen ja katsomot täyttyvät paikallisten fanien lisäksi monen muun maan kansalaisista. Tämän oppimateriaalin tekijälläkin on tapana kerran vuodessa matkata englantiin katsomaan Manchester Unitedin peliä paikan päälle. Nykyään jalkapallofanius kuuluu kaikille ja ylittää kaikki rajat, olivat nämä sitten sukupuoli-, ikä-, luokka-, tai maantieteellisiä rajoja.
Erityisesti televisio on avittanut jalkapallon muuttumista vain kentän laidalta seurattavasta lajista mediavälitteiseksi kulutuskulttuuriksi. Lajin suuret tapahtumat MM-kisoista Mestareiden liigaan ovat nykyään suuria spektaakkeleita, osa viihdeteollisuutta. Televisiolla on lajiin myös suuri vaikutus. Se säätelee esimerkiksi otteluaikoja, jotta ne olisivat suurille markkinoille sopivaan aikaan. Esimerkiksi Maradona-dokumentissa kuvatut Meksikon MM-kisat vuonna 1986 pelattiin keskipäivän läkähdyttävässä kuumuudessa, jotta katseluaika olisi eurooppalaiselle yleisöllle paras mahdollinen.
Jalkapalloon voidaan nykyään liittää myös ‘tekstin’ käsite. Tekstillä viitataan kaikkiin inhimillisen merkityksellistämisen muotoihin, sekä kielellisiin että ei-kielellisiin, joita yleisö kuluttaa. Teksteinä voidaan ymmärtää muun muassa fanipuhe, pukeutuminen, fanirekvisiitta, erilaiset kirjalliset esitykset ja televisiolähetykset, kuin myös välittömät kokemukset. Yhä useammalle jalkapallo on televisuaalinen teksti, jota tuotetaan television keinoin ja ehdoin. Televisio ei luo jalkapallo-tapahtumaa, mutta visuaalistaa sen ja tarinoi siitä. Niin sanottu mediaurheilu ei kuitenkaan tarjoa välitöntä sisäänpääsyä alkuperäiseen tekstiin. Ei vaikka kotisohvalla usein nautitaan “stadioinin parhaista paikoista” ja hidastusten, uusintojen ja lähikuvien tuomasta laajemmasta katseesta, sillä katsoja kohtaa nämä tapahtumat aina muiden tuottamina tulkintoina. Kentän laidalla on kuitenkin mahdollista saada sellaisia kokemuksia mitä televisio ei pysty välittämään. Jalkapallon suuret katsojaluvut stadioneilla vuodesta toiseen on todiste tästä.
Lue lisää (teos soveltuu myös oppikirjaksi): Kuningaspelin kentät – Jalkapalloilu paikallisena ja globaalina ilmiönä
Pohdittavaksi
1. Mitä jalkapallon kulttuurisia ‘tekstejä’ elokuvassa kuvattiin?
2. Millä tavoin jalkapallon fanikulttuuria elokuvassa näytettiin?
3. Jalkapallofanin identiteetti voi rakentua, ainakin osittain, jalkapallofaniudelle. Miten selität tämän?
4. Oletko ollut katsomassa jalkapallopeliä? Tunnistatko elokuvassa nähtyjä fanien tunteita ja/tai reaktioita? Entä ymmärrätkö niitä?
5. Mitkä tahot tuottavat tulkintaa jalkapallo-ottelusta televisiolähetyksissä?
6. Mitä sellaista jalkapallon (tai muun urheilun) katsominen paikan päällä tarjoaa, mitä televisio ei pysty välittämään?
Lähteet: Kuningaspelin kentät – Jalkapalloilu paikallisena ja globaalina ilmiönä. Hannu Itkonen & Arto Nevala (toim.). Gaudeamus. 2007.