Radikalismi voi tarkoittaa joko syvällisten yhteiskunnallisten muutosten rauhanomaista ajamista laillisin keinoin tai väkivaltaista toimintaa ideologisten, uskonnollisten tai poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Uusnatsit, ISIS, Boko Harum, Ku Klux Klan ja ekoterrorismi ovat esimerkkejä väkivaltaisesta radikalismista.

Nuori voi radikalisoitua eli kääntyä vakivaltaiseen radikalismiin koettuaan vainoa tai syrjintää, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puutetta, kun koulutusmahdollisuudet ovat riittämättömiä tai kun hän tuntee toivottomuutta omasta tai läheistensä elämäntilanteesta. Väkivaltaiset ryhmät voivat tarjota jännitystä ja seikkailua, töitä ja rahaa, toivoa ja ulospääsyä köyhyydestä ja sorrosta sekä yhteisön, johon voi kuulua.

Lähteitä ja lisätietoa

• Opetushallitus (2017): Rakentavaa vuorovaikutusta: Opas demokraattisen osallisuuden vahvistamiseen, vihapuheen ja väkivaltaisen radikalismin ennaltaehkäisyyn (toim. Elo, Kaihari, Mattila & Nissilä) 
• Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 1/2016 – Väkivaltaiseen ekstremismiin liittyvät rikokset 2015, Sisäministeriö
• Rauhanradikaali-kampanja, Changemaker, Kirkon Ulkomaanapu
• Syrjintä, polarisaatio, nuoriso ja väkivaltainen radikalisoituminen – SYPONUR-väliraportti. Karin Creutz & Juha Saarinen & Marko Juntunen Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, 2015 Helsingfors, SSKH Notat 5/2015 
• Natsijohtaja, jonka usko loppui (15.5.2016) 
• Suomessa käynnistyy radikalisoituneita auttava Exit-projekti (25.8.2016)