Vapaa tiedonvälitys on demokratian perusedellytys. Toimittajan ammattiin on perinteisesti ajateltu kuuluvan vapaus päättää itse journalistisista valinnoistaan eli mistä aiheista kirjoittaa ja miten. Journalistin eettisissä ohjeissa tämä vapaus nähdään työn moraalisena lähtökohtana.

Kansalaisilla on oikeus perustaa tiedotusväline kuten mielipidelehti, sanomalehti, verkkosivusto tai blogi, eikä sen sisältöä voi kukaan viranomainen vaatia etukäteen tarkastettavaksi. Median omistajalla on valta päättää median sisällöstä. Siksi et voi vaatia esimerkiksi sanomalehteä julkaisemaan mielipidekirjoitustasi.

Median omistajilla on arvoja ja tavoitteita, jotka ohjaavat julkaisemista ja sisältövalintoja. Tavoitteet voivat olla kaupallisia tai aatteellisia. Huomioimalla lukijoiden ja katsojien kiinnostuksen kohteet aiheiden valinnassa ja käsittelytavoissa media saa lisää lukijoita. Silloin myös mainostajat kiinnostuvat mediasta, ja se saa lisää ilmoitustuloja. Sisältöjen julkaisemiseen vaikuttavat myös monet käytännön asiat, kuten jutun kirjoittamisen ja kuvaamisen vaatima aika, vaiva ja kustannukset.

Internet on tehnyt tiedon ja mielipiteiden levittämisen entistä helpommaksi. Sosiaalisessa mediassa suurtenkin yleisöjen tavoittaminen on nopeaa ja edullista. Samalla sananvapauden väärinkäyttö on yleistynyt. Siksi on laadittu Internetin käyttäytymissääntöjä eli nettietikettejä, joiden tarkoitus on vihapuheen, disinformaation ja trollauksen estäminen ja poistaminen. Niissä muistutetaan hyvistä keskustelutavoista sekä oman ja toisten yksityisyyden ja tekijänoikeuksien kunnioittamisesta.

Lähteitä ja lisätietoa

• Journalistin ohjeet
• Julkisen sanan neuvosto
• Etiikka.fi-blogi: Reilun somen säännöt (Heikki Rydenfelt 6.4.2014) 
• Yle Radion Julkinen sana -sarja: Kohdennettu mainonta – ratkaiseeko se jo vaaleja? (1.3.2017) 
• Esimerkki kaupallisesta yhteistyöstä:
  • Kaleva: Turistien täyttämä napapiiri opettaa (3.2.2016)