Vihapuheen julkaiseminen ja levittäminen on väärin. Vihapuhetta ei saa jakaa missään muodossa tai mediassa. Vastuussa vihapuheesta ovat viestin lähettäjä ja myös sen jakaja, kuten verkkosivuston ylläpitäjä.

Suomen lainsäädännössä ei erikseen mainita vihapuhetta eikä aseteta sille rangaistuksia, kuten on esimerkiksi Saksassa. Rikoslaissa on kuitenkin lukuisia pykäliä, joiden perusteella vihapuheen levittäjää vastaan voidaan nostaa syyte. Myös perustuslaki ja kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea toimimaan niin, ettei ihmisoikeuksia loukata ja että kansalaisia kohdellaan tasa-arvoisesti.

Vihapuheen rangaistavuutta selventää esimerkiksi rikoslain 11 luvun pykälä 10, jossa sanotaan: ”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.

Rikoslaki määrittää rangaistaviksi teoiksi myös syrjinnän, vainoamisen, laittoman uhkauksen, kunnianloukkauksen, uskonrauhan rikkomisen ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen.

Lisää aiheesta

• Neuvonen, Riku (2015): Vihapuhe Suomessa. Helsinki: Edita.
• Poliisi: Viharikos ja vihapuhe
• Ihmisoikeudet.net
• Suomen YK-liitto: Ihmisoikeuksien historiaa
• Suomen perustuslaki  
• Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus 
• Rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen sopimus
• Euroopan ihmisoikeussopimus