Dokumentti

Oppimateriaalin teemoja: mehiläiset, luonto, ympäristökasvatus, biologia

Synopsis:
”Jos mehiläiset kuolevat, ihmiskunnalla on vain neljä vuotta elinaikaa jäljellä” – Albert Einstein

Mehiläiskannat ovat romahtaneet mystisesti viime vuosina eri puolilla maapalloa. Mikäli tämä jatkuu, seuraukset koko ihmiskunnalle ovat mittaamattoman traagiset. Yli kolmasosa maapallon ruokatuotannosta perustuu mehiläisten pölyttämiin kasveihin. Imhoofin menestyselokuva on samaan aikaan ällistyttävä luontokuvaus ja jännitystarina meidän kaikkien tulevaisuudesta.

”Kyse ei todellakaan ole vain hunajasta, sillä ilman mehiläisiä ihmiskunnan päivät olisivat luetut. Mehiläisrakkaassa suvussa varttunut Markus Imhoof matkaa Sveitsin vuorilta neljälle mantereelle selvittämään, mistä mehiläisten viime vuosien joukkotuho johtuu. Kalifornian miljoonat mantelipuut pölytetään surisevalla orjatyövoimalla. Australiassa tutkijat kuljettavat mehiläisiä turvaan tautien ulottumattomiin autiolle saarelle. Kiinassa ihmiset joutuvat pölyttämään hedelmäviljelmiä käsin, koska kaikki hyönteiset ovat kadonneet. Entä kostavatko mehiläiset? Tappajamehiläinen kestää tauteja, eikä piittaa ihmisen tarhausyrityksistä – mikä lienee lajin pelastus. Upeasti kuvatuissa kohtauksissa kurkistetaan pesän uumeniin ja lennetään mehiläisten matkassa.” – DOCPOINT –festivaalin katalogi / Anna-Sofia Joro

Vähintään 20.000 kasvilajia on täysin riippuvaisia tarhatuista mehiläisistä. Jos mukaan lasketaan villit mesipistiäislajit, noin 130.000 kasvilajia olisi pulassa, mikäli pistiäiset katoaisivat.

Mehiläisten käyttäytymisessä on lukuisia inhimillisiä ja älyllisiä piirteitä. Pesän työmehiläiset tuottavat ravintoa avuttomassa kasvuvaiheessa oleville jälkeläisille. Pesä tarjoaa niille tarkoin säädellyn ja turvallisen kasvupaikan, jonka sisätiloissa on pysyvästi noin +36C lämmintä. Mehiläisyhteisön menestyminen perustuu jatkuvalle tehokkaalle oppimiselle ja kehittyneelle viestinnälle.

Mehiläiset ovat nousseet puheenaiheeksi kautta maailman. Suurkaupungeissa ihmiset perustavat pesiä katoille. Helsingissä on uutisoitu Savoy –ravintolan omasta pesästä Esplanadin äärellä. Myös USA:n suurlähetystöllä sekä Kumpulan ja Kaisaniemen kasvitieteellisillä puutarhoilla on omat pesät. Pariisin alueella on useita satoja pesiä.

Kirjailija Johanna Sinisalon Enkelten verta –romaani (Teos 2012) kutoo mehiläisen ja ihmisen kohtalonyhteyden. Sinisalon mukaan ”hunaja on tiivistettyä auringon energiaa. Mehiläiset tarvitsevat ruokaa itselleen ja lapsilleen. Ne käyttävät siihen auringon antamaa energiaa, joka on sinänsä ilmaista – aurinko paistaa, vaikka mehiläinen ei tekisi mitään. Mutta mehiläinen ei pysty elämään suoraan auringon energiasta. Sen on kerättävä mettä. Medestä on tehtävä hunajaa. Hunajalle on rakennettava turvallinen säilytyspaikka. Se kaikki vaatii työtä. Aivan valtavasti työtä – kilon hunajaa tarvitaan seitsemän miljoonaa erillistä käyntiä kukkasissa ja sitä varten mehiläisten on lennettävä yhtä monta kilometriä kuin jos ne kiertäisivät maapalloin neljästi. Kaiken lisäksi mehiläisten työ auttaa kukkivia kasveja lisääntymään, eli mehiläiset ikään kuin luovat koko ajan lajilleen uusia työpaikkoja.”

”Ovatko mehiläiset maapallolle samaa kuin kanarianlintu hiilikaivokselle?”
– Michael Schacker, A Spring Without Bees, 2008

Elokuvasta Ympäristökasvatus-lehdessä

Syy mehiläiskuolemiin selvisi (Uusi Suomi 21.8.2013)

Oppimateriaali sisältää omat osuudet yläkoulujen ja lukioiden biologian opetukseen.

Oppimateriaalin on laatinut LuK Helena Suomela.

Oppimateriaalin on tuottanut Koulukino.

Materiaali on julkaistu vuonna 2013. Linkit on tarkistettu 2.9.2013.

Oppimateriaaliin liittyvät elokuvat