Elokuva Elämää kuoleman jälkeen on ohjaaja Klaus Härön mukaan ”lämmin ja sympaattinen perhekomedia perheestä, joka suree äitiään.” Läheisen kuolema on aina järkyttävä asia ja jokaisella on oma tapansa suhtautua siihen. Elokuvassa nähdään, miten isä, poika, isän sisar ja mummu suhtautuvat kaikki asiaan eri tavalla.

1. ”Päähenkilöiden kykenemättömyys ymmärtää toisiaan on samaan aikaan traagista ja koomista", luonnehditaan elokuvaa tuotantoyhtiö Citizen Jane Productionsin ja elokuvan levittäjän Nordisk Filmin tiedotteessa.

• Millä tavoin tämä näkyy elokuvassa?
• Minkälainen tunnelma elokuvassa oli? Oliko elokuvassa mielestäsi huumoria?

2. Minkälaisia tapoja isällä ja pojalla oli valmistautua äidin kuolemaan?

3. Stefan tokaisee elokuvan loppupuolella isälleen, että tämä oli päättänyt eristäytyä heti kun perhe kuuli sairaudesta. Stefan sanoo isälleen: ”Sinä päätit, että hän kuolee. Ja jätit hänet yksin.” Hän toteaa myös, että vaikka Nisse oli fyysisesti läsnä, ei hän ollut henkisesti läsnä. Mitä luulette hänen tarkoittavan tällä? Miksi jotkut ihmiset eristäytyvät vaikeassa tilanteessa?

4. Nisseä esittävä Peik Stenberg kertoo Filminurkan haastattelussa hahmostaan: ”Nisse on juuri vaimonsa menettänyt. Hän tappelee ja taistelee tunteittensa kanssa ja yrittää käsitellä niitä. Häneltä puuttuu ehkä jonkin verran työkaluja työkalupakistaan, jotta hän pystyisi kohtaamaan menetyksensä ja käsitellä sitä.”

• Tee lista niistä elokuvan tilanteista, joissa Nissen ”tunnetyökalupakki” ei toimi. Millaisiin konflikteihin hän päätyy? Mitä syitä löydät sille, että hän ei osaa käsitellä tunteitaan? Minkälainen Nisse on elokuvan alussa verrattuna elokuvan loppuun?  

5. Miettikää perheenjäsenien välisiä suhteita: isä-Nisse ja Stefan-poika, isä ja Elsa, isä ja mummu. Voitte myös pohtia Nissen ja kuolleen puolison Leilan suhdetta ja mitä siitä elokuvan perusteella voi päätellä.

• Millaisia hahmoja isä, poika, Elsa ja mummu ovat?
• Millaisia tunnetiloja he käyvät läpi?
• Millainen on heidän suhteensa toisiinsa?
• Millä adjektiivilla kuvaisit kunkin hahmon suhtautumista kuoleman jälkeiseen elämään?
• Ärsyttikö joku hahmo sinua? Jos niin miksi?

Voitte käyttää tehtävissä apuna seuraavia Mieli ry:n määritelmiä surun käsittelyn vaiheista:

Sokkivaiheessa tapahtunutta ei voi uskoa todeksi. Olo on epätodellinen ja hajanainen. Järkyttävä tieto voi lamaannuttaa tai saada reagoimaan hyvin voimakkaasti. Sokki on mielen keino suojautua järkyttävältä asialta: kaikkea ei voi ottaa kerralla vastaan.

Reaktiovaiheessa tapahtunut aletaan ymmärtää todeksi. Tapahtunutta on tarve kerrata yhä uudelleen. Se halutaan ottaa hallintaan. Sureva keskittyy käytännön asioiden hoitoon, eikä suru välttämättä näy ulospäin.

Käsittelyvaiheessa sureva käy läpi menetystä. Suru ei ehkä ole pelkästään ikävää ja kaipausta, vaan pintaan voi nousta myös vihaa, katkeruutta ja pelkoa. Sureminen on tunteiden kohtaamista ja käsittelyä. Jos suhde menetettyyn on ollut ristiriitainen, sitä voi joutua käsittelemään suruprosessin aikana. Tapahtunut voi nostaa esiin aikaisempia vastoinkäymisiä ja menetyksiä, joita on myös lupa surra.

Sopeutumisvaiheessa löytyy vähitellen uusi tasapaino. Surutyön avulla menetys muuttuu pikku hiljaa muistoiksi, osaksi menneisyyttä. Sureva löytää uudelleen elämäniloa ja suuntaa suremiseen aikaisemmin käyttämänsä voimavarat toisiin asioihin. Vuosienkin jälkeen suru voi kuitenkin vallatta mielen esimerkiksi tapahtuman vuosipäivänä.

lähde: Mieli – Suomen mielenterveys Ry