Lavastus ja puvustus

Lavastuksen ja puvustuksen rooli elokuvassa voi olla hienovarainen, mutta ne ovat aina tärkeä osa elokuvan visuaalista ilmettä ja tunnelmaa. Lavastuksen ja puvustuksen avulla vahvistetaan elokuvan yhtenäisyyttä ja tarinan tulkintaa, rakennetaan elokuvan tapahtumaympäristöt ja tuodaan esiin esimerkiksi tilanne sekä aikakausi, jolle elokuva sijoittuu. Lavastus ja puvustus vaikuttavat myös henkilöhahmojen persoonien ja mielialojen luomiseen. Tavoitteena on tarinan kannalta uskottavan tilan ja hahmojen luominen – katsoja pitää saada uskomaan elokuvan maailmaan. Rekvisiitalla eli lavastukseen kuuluvilla esineillä saadaan lavastukseen yksityiskohtia ja monipuolisuutta.

Oppimateriaaleja, joissa käsitellään lavastusta ja puvustusta:

• Emma ja Daniel – kohtaaminen (2.–6. luokka)
• Robin Hood (9. luokka, lukio ja ammatilliset oppilaitokset)
• Micmacs (lukio ja ammatilliset oppilaitokset)
• Anna Karenina  (lukio ja ammatilliset oppilaitokset)

Valaistus ja värit
Elokuvan valaistuksessa hyödynnetään sekä luonnonvaloa että keinotekoista valoa tarpeen mukaan. Valaistukseen vaikutetaan valon määrällä, suunnalla, laadulla ja värillä. Esimerkiksi kirkkaalla valaistuksella elokuvaan voidaan luoda avoin ja eloisa tunnelma; hämärämmällä valolla voidaan korostaa kohtauksen salaperäisyyttä tai vaikkapa romanttisuutta. Kirkas valo paljastaa koko kohtauksen, hämärä kätkee katsojalta osan kuvasta. Valo voi olla kaiken näyttävää yleisvaloa, tai se voidaan suunnata tiettyyn kohteeseen sitä korostaen. Myös väreillä voidaan vaikuttaa elokuvan tunnelmaan. Värit herättävät ihmisissä tunteita ja mielikuvia, ja niillä on syvälle kulttuuriin uponneita merkityksiä. Sininen valo kuljettaa katsojan iltahämärään, punainen tuo lämpöä tai energiaa. Värimäärittely tapahtuu leikkaajan työpöydällä, jossa käydään läpi elokuva kuva kuvalta läpi ja määritellään lopullisesti, minkälainen sävy ja värimaailma elokuvaan halutaan. Valaistus ja värit otetaan myös huomioon myös lavastuksen ja puvustuksen suunnittelussa.

Oppimateriaaleja, joissa käsitellään elokuvan valaistusta ja värimaailmaa:

• Viiru ja Pesonen – muisti pätkii  (alakoulu)
• Salpa  (yläkoulu, lukio ja ammatilliset oppilaitokset)

Elokuvan äänimaailma ja musiikki
Vaikka elokuva puhuu kuvan kieltä, on äänellä elokuvakerronnassa tärkeä tehtävä. Elokuvan äänimaailma korostaa kuvia ja saa tapahtumat tuntumaan eläviltä. Äänillä voidaan ohjata katsojan huomiota sekä rytmittää ja selventää tarinankerrontaa. Tavallisesti elokuvan äänimaailma koostuu musiikin lisäksi puheesta ja äänitehosteista. Äänet voivat olla myös vain todenmukaisuutta vahvistavaa taustaääntä. Valmiin elokuvan ääniraita saattaa sisältää satoja yksittäisiä ääniä. 

Musiikki on kuulunut tärkeänä osana elokuvanäytöksiin aivan niiden alusta asti. Esimerkiksi varhaisia mykkäelokuvia on säestetty pianistin tai orkesterin voimin. Elokuvan musiikin ansiosta katsomiskokemus on laajempi ja katsojan on helpompaa tempautua mukaan elokuvan tarinaan. Musiikilla on erityinen vaikutus tunteisiin: se tuo esiin piilossa olevia tunteita ja kiinnittää kuvan tiukemmin merkityksiin.

Oppimateriaaleja, joissa käsitellään elokuvan musiikkia ja äänimaailmaa:

• Heikki Prepulan animaatiot  (varhaiskasvatus)
• Kätkijät (alakoulu)
• Magneettimies (8.–9. luokat, lukio ja ammatilliset oppilaitokset)
• The Tree of LIfe (lukio ja ammatilliset oppilaitokset)

Animaatiotekniikat
Animaatio on tekotapa, jossa elokuva toteutetaan ruutu ruudulta: animaatio valmistetaan kuvaamalla pieniä muutoksia esimerkiksi piirroksessa tai nukessa. Kun kuvattu matriaali näytetään normaalinopeudella, nopeasti peräkkäin vaihtuvat kuvat luovat illuusion liikkeestä.

Animaatioita voi tehnä monilla eri tekniikoilla. Stop motion -tekniikalla tehdyssä animaatiossa staattiset, ei-piirretyt esineet saadaan liikkumaan ja elämään elokuvassa. Esineanimaatio syntyy liikuttelemalla nukkeja tai muita esineitä lavasteissa. Pala-animaation tai leikeanimaation hahmot ja taustat tehdään paperista leikaten. Vaha- tai savianimaatiossa animoitavat hahmot on tehty muovailtavasta aineesta kuten plastoliinista tai muovailuvahasta. Piksillaatio puolestaan on animaatiotekniikka, jossa animoidaan ihmisiä. Nykyään lähes kaikki animaatiot tehdään ainakin osittain tietokoneella.

Oppimateriaaleja, joissa käsitellään animaatiotekniikoita:

• Heikki Prepulan animaatiot (varhaiskasvatus)
• Niko – lentäjän poika (1-4. luokka)
• Wallace ja Gromit: Kanin kirous (alakoulu)
• Coralinen ja toinen todellisuus (4.-7. luokka)
• Tutustu myös Koulukinon animaatio-teemapakettiin!