Elokuvassa poikien isä on menehtynyt aikaisemmin ja perhe elää äidin ja isoäidin pyörittäessä arkea neljän vilkkaan pojan kanssa. Myös Sylvia-äiti on sairastanut pitkään, mutta haluaa salata sairautensa kaikilta suojellakseen näin poikiaan suuremmalta surulta ja huolelta. 

 

a. Miten herra Llewelyn Daviesin kuolema näkyy elokuvan henkilöissä? 

 

Pojista erityisesti Peter suree edelleen isäänsä javetäytyy pois toisten leikeistä. Sylvia-äiti on huolissaan Peteristä ja on mielissään kun Barrie saa pojat leikkimään taas lasten tavoin. Isoäiti duMaurier on huolissaan lähinnä perheen taloudellisesta selviämisestä, Sylvian jaksamisesta sekä maineesta leskenä. J.M. Barrie tuntee sympatiaa ja vilpitöntä ihastusta isättömiä,mutta eloisia poikia sekä heidän kaunista äitiään kohtaan. Hän on valmis auttamaan, olemaan ystävä sekä antamaan taloudellista tukea perheelle.

 

b. Miten elokuvan eri henkilöt kokevat äidin sairastamisen? 

 

Barrien halu auttaa jatkuu ja huomio kohdistuu enemmän poikien ohjaamiseen, oma vaimo kokee jäävänsä toiseksi, George vanhimpana joutuu ottamaan aikuisempaa roolia suhteessa äitiin ja erityisesti isoäitiin. Peter herkkänä reagoi voimakkaimmin: ”Olen kyllästynyt aikuisten valheisiin. Isä lupasi viedä meidät kalaan. Odotin sitä retkeä vielä isän kuoleman jälkeenkin.” Isoäiti entistä suojelevampi, murtuu kuoleman myötä ymmärtäväksi.

 

Mitä ajattelette siitä, että äiti salasi pojiltaan sairautensa vakavuuden? Toimiko hän mielestänne oikein? Mihin äiti pyrki salaamalla sairautensa? Tulisiko lasten tietää vanhempiensa vakavista sairauksista? Pystyvätkö vanhemmat teeskentelemään lapsille, että kaikki on hyvin vaikka ei olisikaan? Entä lapset vanhemmille? Keskustelkaa totuuden puhumisen merkityksestä ja lupausten pitämisestä osana surun ja menetyksen kohtaamista. 

 

c. Millä tavoin äidin kuolema kuvattiin elokuvassa?

 

Äiti pääsi taianomaiseen Neverlandiin, Mikä-Mikä-Maahan.

 

d. Mitä asioita kuolema muuttaa elokuvan henkilöissä? 

 

Barrien ja isoäidin yhteishuoltajuus, Peterin ja Barrien suru yhdistää… 

© Koulukino 2024