Hail Caesar! on lajityypiltään komedia, mutta se hauskuuttaa viittaamalla useisiin eri Hollywoodin lajityyppeihin. Kyseessä on siis elokuva elokuvien tekemisestä.

Elokuvassa kuvataan Hail Caesar! –nimistä elokuvaa. Historialliset ja raamatulliset spektaakkelit, kuten Spartacus, olivat yksi Hollywoodin lajityyppi alusta alkaen, mutta etenkin 1950-luvulla niitä tuotettiin useita, osittain kilpailemaan juuri yleistymässä olevan television kanssa. Suurelle valkokankaalle soveltuvat Technicolor-värispektaakkelit laajoine esiintyjä- ja avustajakaarteineen ja vauhdikkaine taistelukohtauksineen sekä historiallisine lavasteineen eivät olisi näyttäneet kummoisilta silloisissa pienissä mustavalkoisissa tv-ruuduissa. Myös värikkäät ja hienosti puvustetut ja koreografoidut musikaalit pääsivät oikeuksiinsa vain valkokankaalla. Näin elokuvateollisuus kilpaili television kanssa.

• Miten elokuvateollisuus nykypäivänä kilpailee katsojista television ja muun median kanssa? Mitkä elokuvat ovat erityisesti elokuvateatterissa parhaimmillaan?

Hobie Doyle on stunttemppuja hevosen selässä tekevä laulava cowboy-rooleihin erikoistunut näyttelijä. Lännenelokuvat eli westernit ovat aina olleet yksi Hollywoodin keskeisiä lajityyppejä. Alkuaikojen lännenelokuvat 1930-luvulla olivat pienemmän budjetin B-elokuvia, joissa esiteltiin laulavia tai ratsastustemppuja osaavia tähtiä, esim. Gene Autry ja Roy Rogers. Myös John Wayne aloitti tällaisissa elokuvissa, kunnes ohjaaja John Ford nosti hänet A-budjetin lännenelokuviensa tähdeksi. Coenin veljeksetkin ovat ohjanneet lännenelokuvan Menetetty maa.

• Miten Hobie Doylen näyttelemä lännenelokuva poikkeaa muista näkemistänne lännenleffoista? Miksi hänelle tuottaa vaivaa uuden elokuvan näyttelijäntyö?

Scarlett Johanssonin näyttelemä DeeAnna Moran on musikaalitähti. Hänen bravuurinsa on uimapuvussa näytelty upeasti koreagrofoitu uima-allasmusikaali. Vastaavia upeita musiikki- ja tanssikohtauksia sisältäviä musikaalielokuvia teki ja koreografioi Busby Berkeley. DeeAnna Moran viittaa myös entiseen kilpauimari Esther Williamsiin, josta tuli musikaalielokuvatähti urheilu-uransa päätyttyä. Hänen uimabalettimusikaalinsa olivat suuria hittejä 1950-luvulla.

• Katso Busby Berkeleyn koreografioita Hollywood-musikaaleihin. Mitä Coenin veljekset kopioivat Busby Berkeleyltä? Onko Hail Caesarin tai Busby Berkeleyn elokuvien koreografia samanlainen kuin se olisi teatterinlavalla? Mitä eroa elokuvien koreorafioilla on teatterikoreografioihin nähden?

Elokuvan toinen tanssikohtaus tapahtuu yökerhossa. Sen koreografia muistuttaa Gene Kellyn ja Donald O’Connorin sekä Fred Astairen musikaaleja. Esimerkiksi musikaalissa Singin’ in the Rain (ohj. Stanley Donen, 1952), Gene Kelly ja Donald O’Connor tanssivat hyvin samantyylisen fyysisesti kuin Hail Caesarin Burt Gurney. Toinen lähellä oleva musikaali on Anchors Aweigh (1945), jossa Gene Kelly ja Frank Sinatra laulavat ja tanssivat laivastounivormuissa.

• Miten laivastoasuihin pukeutuneiden miesten tanssikohtaus eroa DeeAnna Moranin tanssikohtauksesta? Mitkä ovat tämän tyylisten musikaalikohtausten yleisöä viihdyttävät piirteet?

Elokuvasta löytyy viittaus myös trillereihin ja vakoojaelokuviin kidnappausjuonen kautta.