Matti Yrjänä Joensuun 2003 julkaistuun samannimiseen romaaniin perustuvassa elokuvassa on sekä yhteisiä että erottavia piirteitä. Kirja on Joensuun yhdestoista Harjunpää-sarjaan kuuluva teos. Kirjailija on saanut lukuisia palkintoja:

• Pohjoismaisten jännitysromaanikilpailun Suomen kilpailun voitto 1976
• Valtion kirjallisuuspalkinto 1982
• Vuoden johtolanka -palkinto 1985
• Svenska Deckarakademins stora pris 1987 (kirjasta Plågoandarna)
• Kirkon kirjallisuuspalkinto 1990
• Vuoden johtolanka 1994
• Ruotsin radion Kaliber 1995 -palkinto
• Poliisin ansioristi 2003
• Vuoden johtolanka 2004

Henkilöt

Elokuvassa on romaanin keskeinen henkilögalleria, mutta siihen on lisätty poliisimies Matias Krankke (Jorma Tommila), vastaparina Harjunpään parille Onerva Nykäselle (Jenni Banerjee). Toinen merkittävä lisäys kirjan tapahtumiin on murhaaja-Jere (Ville Saksela).

Kirjan Timo (Timppa, Timoteus, Harjis) Harjunpää on kokenut muodonmuutoksen. Sympaattisesta kodin ja työn välillä tasapainoilevasta rikosylikonstaapelista on tehty tasapainoton lääkkeiden suurkuluttaja perhettä kohdanneen tragedian vuoksi. Elokuvan Harjunpää ei pysty noudattamaan poliisin etiikkaa vaan joutuu henkilökohaisen kostonhimon valtaan. Kirjasta poiketen Harjunpään suhdetta vanhempiin ja sitä kautta mitättömyyden kokemisen tunnetta ei käsitellä muuten kuin suhteessa kostomotiiviin.

Elisa Harjunpää (Irina Björklund) on kuvattu kirjassa melko etäiseksi, mutta perusasetelma on samankaltainen kuin filmissä. Elisa on valmistunut libristiksi ja toimii kristillisessä kirjakaupassa myyjänä.

Harjunpään nuorempi tytär Pauliina (Rosa Salomaa) ottaa elokuvassa Matin tyttöystävän Leenan roolin. Heinon yhteys nuoriin ja Harjunpään perheeseen on toteutettu monista jännitys- ja kauhuelokuvista tuttuun tapaan: mies tarkkailee kameran linssin läpi tulevaa uhriaan.

Väkivallan komisario Mäki (Ville Virtanen) toimii niin kuin kirjassakin. Vähäeleinen ja tiukka poliisiesimies johtaa tutkintaa ja pitää langat käsissään.

Pahan pappi eli Markus Luukas Paavali Heino on elokuvassa Johannes Heino (Sampo Sarkola). Romaanissa Maammon palvoja maahinen on heiveröinen, hampaaton entinen uskonnonopettaja ja Intian-kävijä. Hän kuvittelee oranssisten metrojen olevan Maammon apostoleja ja uhraaMaammon lapsia. Heino saa nautintoa surmaamisesta ja kuoleman hetkestä. Tavoitteena hänellä on totuuden tulo sekä alkuräjähdys. Elokuvassa Sarkolan esittämän papin motiivina on myös kosto, mutta vaikuttimet tulevat lapsuudesta. Fyysisesti pahan ilmentymä on peilikuva romaanin Heinolle: Sarkolan jänteväksi treenattu keho kertoo hänen olevan narsistinen tappaja kuten Kellopeli appelsiinin Alex. Hupparipukeutuminen viittaa esimerkiksi munkki-Silakseen (Da Vinci -koodissa) tai Assassin's Creed -pelien päähenkilöön.

Onerva Nykänen on muuttunut elokuvassa urautuvasta yksinhuoltajaäidistä lucbessonimaiseksi Lisbeth Salanderiksi nahkahousuineen ja hiusmalleineen. Hän on Harjunpäätä selkeästi nuorempi ja elokuvassa heidän suhteensa poikkeaa huomattavasti kirjasarjaan verrattuna.

Niilo Syväojan esittämä Matti (kirjassa Matti Moisio) on nuori ja vanhempien eron piinaama koulupoika. Hän ihastuu elokuvassa Harjunpään Pauliina-tyttäreen. Kirjassa ollut kirjailijaisä ei esiinnyt filmatisoinnissa, mutta äiti sen sijaan.

Cessiä eli Matin äitiä näyttelee Maria Järvenhelmi. Romaanin Ceciliasta on kehitetty vetämätön päihteiden orja eikä aggressiivisuudesta ole jälkeäkään.

Cessin miesystävän esittäjä on Tommi Korpela. Romaanin hiljainen nynny on saanut Matilta lempinimen Kengu, koska hän oli tuonut tuliaisiksi kuivatusta kengurunkäpälästä tehdyn pullonavaajan. Elokuvassa juopottelevan ja väkivaltaisen isäpuolen yläruumista somistavat lukemattomat tatuoinnit.

Kertomus

Takaumilla on oma roolinsa niin kirjassa kuin elokuvassakin. Päähenkilöiden (Harjunpää ja Heino) motiiveja syvennetään niiden avulla.

Yhteisiä piirteitä:

• itsemurhaa yrittävän Jarin pelastaminen
• Heinon ensimmäisen uhrin vaimon raskaus
• murhaajan vakuuttavan manipuoliva käytös
• kulttimainen kyyhkysten uhraaminen metrotunnelissa
• takaa-ajo ja pääepäillyn karkaaminen.

Erottavia piirteitä

• Harjunpään tyttären murha
• Harjunpään parisuhdeongelmat
• tyylittely film noir -henkisesti
• problematisoitu omankädenoikeus
• Onervan rooli ja Kranken vastarooli
• perussynkkä ja ahdistava tunnelma
• suoraviivaisesti etenevä tarina ja korostettu kliimaksi
• voimakas dramaturginen jännite elokuvan alusta lähtien
• seesteinen loppuhäivytys.