Elokuvassa nähdään monia Helene Schjerfbeckin maalaamia tauluja, keskeneräisiä ja valmiita, kopioita ja autenttisia teoksia. Helene nähdään maalaamassa, sekoittamassa värejä, ohjaamassa pensselin liikettä sekä katsomassa ja etsimässä maalauksiensa kohteita.

Myös itse elokuvan kerrontatyyli on hyvin maalauksellista ja viipyilevää. Kamera etsii ikään kuin (valko)kankaalle ikuistettavia kohteita Helenen katseen tapaan ja pysähtyy tarkastelemaanniitä etäältä. Kautta elokuvan kameratyö ja leikkausrytmi ovat rauhallisia, taiteilijan katsetta jäljitteleviä. Elokuvan mise-en-scène (se, mitä elokuvassa nähdään) on kauniisti rakennettu valon ja varjojen leikin vuorottelulla.

Leeni Peltonen kirjoittaa, miten
”Helenen intohimoinen suhde työhönsä on elokuvan kantava voima: hän tekee tinkimätöntä matkaa ihmisen mieleen, omaan itseensä. Ja sitähän me hänessä eniten rakastamme.” (Lähde: Ateneum – Laura Birn löysi intohimoisen Helenen)

• Mieti, mikä motivoi Heleneä maalaamaan? Miten tämä tuodaan elokuvassa esiin?
• Miten Helenen maalaamat (oma)kuvat todentavat Peltosen kuvaamaa ”tinkimätöntä matkaa ihmisen mieleen”?

Heleneä näyttelevä Laura Birn analysoi:
”Tunnen suurta ihailua taiteilijaa kohtaan, joka kieltäytyi tekemästä kompromisseja, kieltäytyi mukautumasta muiden makuun ja siten löysi oman tiensä, oman taiteilijalaatunsa. Tästä matkasta tulee kiehtova."  (Lähde: Elokuvan kotisivut)

• Mitä Birnin kuvailema kompromisseista kieltäytyminen ja eräänlainen perfektionismi Helenen elämässä tarkoitti? Mitä ”muiden makuun mukautuminen” olisi merkinnyt tuon ajan yhteiskunnassa? Minkälainen taiteilija Helene olisi tämänpäivän yhteiskunnassa?
• Katsokaa alla oleva making of  -dokumentti elokuvan tekemisestä ja keskustelkaa yhdessä, mitä kaikkea epookkielokuvan ja oikeasti eläneen henkilön elämästä kertovan elokuvan tekemisessä tulee ottaa huomioon? Kiinnittäkää erityisesti huomiota siihen, miten luodaan uskottava kuva taiteilijasta.