Heleneä ei ole ainoastaan pidetty taiteilijasta kertovana elokuvana, vaan myös rakkaustarinana. Esimerkiksi elokuvan levittäjä Nordisk Film kertoo, miten ”HELENE keskittyy taiteilijan ja tämän suuren rakkauden Einar Reuterin suhteeseen, ja sen vaikutukseen Helenen elämässä.”

Elokuvan voi nähdä myös kuvaavan Helenen eräänlaista viha-rakkaus –suhdetta sekä taiteilijan elämään että Einariin. Helene on luopunut paljosta kehittääkseen omaa taiteilijuuttaan. Kun hän saa kuulla Einarin kihlautumisesta, hänen äitinsä toteaa kaikkien neljääkymmentä ikävuotta lähestyvien haluavan perheen, mihin Helene huutaa katkeroituneena: ”Missä on minun perheeni?” Toisaalla Helenen kuullaan sanovan, miten kaikki taiteilijat ovat surullisia, jopa onnelliset. Samanlainen katkeransuloisuus kuvaa hänen suhdettaan Einariin, jota hän lähestyy taiteen kautta ja taiteen keinoin. Siinä missä Helene panttaa tunteitaan, eikä paljasta niitä Einarille, hän sivelee Einarin maalattua kuvaa. Onnellisimman hetkensä hän kokee maalatessaan Einarin kanssa Tammisaaressa, jossa maalaustelineet ovat kohti merta ja taiteilijat maalaavat omia tuntojaan kankaalle, toisiaan vain muutaman kerran vilkaisten. Myöhemmin suuttumus menetettyyn rakkauteen purkautuu taiteen keinoin: kun Helene saa tietää Einarin kihlauksesta, hän heittää maalausvälineet lattialle ja levittää maaleja raivokkaasti vaatteisiinsa, kasvoihinsa ja käsiinsä. Raivonpurkaus – kirjaimellisesti taiteen keinoin – kertoo ohjaajan älykkäästä sisäistämisestä, miten tämä taiteelle omistautunut ihminen käyttäytyy äärimmäisiä tunteita herättävissä tilanteissa. Helene olisi esimerkiksi voitu kuvata huutavana ja raivoavana, käyttäen liioiteltuja kasvonilmeitä ja verbaalista ilmaisuvoimaa. Tämä ei olisi tuntunut luontevalta Helenen herkän ja syvästi tuntevan hahmon kuvauksessa.

Helenen tunnepurkaukset tulevat merkityksellisiksi vasten hänen muuten hyvin vaitonaista kehonkieltään, jota hallitsee toisen jalan ontuminen. Laura Birnin erinomainen kehonhallinta ruumiillistaa hyvin Helenen sinnikkyyden ja peräänantamattomuuden. Ontumisesta huolimatta Helenen käyntiä kuvaa määrätietoisuus ja voima. Elokuvassa nähdään kohtaus, jossa kuvataan vain ja ainoastaan sitä, miten Birn astelee edestakaisin huoneessa. Kamera kuvaa paikallaan Birnin ontuvia askeleita, kumartuvaa hartialinjaa ja mietteliäitä kasvoja. Kohtaus ikään kuin esittelee ammattitaitoista näyttelijäsuoritusta ja osoittaa, miten yksin näyttelijän mestarillinen kehotyöskentely on riittävä kuvaamaan jotakin hyvinkin syvää henkilöhahmonsa sielunmaisemasta.

• Analysoi edelleen Birnin näyttelijäsuoritusta. Millä keinoin, kävelytyylin lisäksi, hän luo onnistuneen kuvan Helenestä? Kiinnitä huomiota kehonkäyttöön, kasvonilmeisiin, puvustukseen, meikkaukseen jne.