Suomi oli poikkeuksellinen maa toisessa maailmansodassa, sillä se toi ainoana maana kaatuneet sotilaansa kotiin haudattaviksi. Kaatuneiden evakuoimiskeskuksissa tekivät raskasta työtä niin miehet kuin naisetkin. Vuosien 1939–1945 aikana kuljetettiin 83 000 sankarivainajaa takaisin kotiseutujen multiin.

Toiminnallinen harjoitus:

Kootkaa yhdessä kuolemaan liittyviä tapoja ja rituaaleja. Miksi rituaalit ovat monelle tärkeitä?

Kirjoittakaa nimettömästi millaiset asiat kuolemassa pelottavat tai miksi kuolema ei pelota. Lukekaa erilaisia kirjoituksia ääneen ja pohtikaa niiden pohjalta nousseita kysymyksiä.

Tutustukaa erilaisiin kuolinilmoituksiin. Pohtikaa millaisia asioita kuolinilmoituksiin laitetaan. Mistä tietää että kuollut on esim. sotaveteraani tai lotta?

Pohdintakysymyksiä:

Miten huoli ja huolehtiminen kuolleista näkyi elokuvassa?

Miksi kaatuneiden hakemista pidettiin niin tärkeänä, että se pyrittiin hoitamaan jopa oman hengen uhalla?

Miksi ”ketään ei jätetä” –periaate liitettiin myös kuolleisiin?

Miten elokuvan eri henkilöt suhtautuivat kuolleisiin ja kuolemaan? Mistä erot suhtautumisessa mahdollisesti johtuivat?

Miten kuolemaan, kuoleviin ja kuolleisiin suhtaudutaan tänä päivänä?