Alfred Hitchcock syntyi Lontoossa vuonna 1899 ja kuoli 1980 Los Angelesissa. Hän kävi katolilaista koulua ja opiskeli teknistä piirtämistä. Hän työskenteli mainossuunnittelijana Henley-yhtiölle ja alkoi julkaista yhtiön lehdessä lyhyitä kertomuksia, joissa jo esiintyi hitchcockilaisia jännityselementtejä. Hän alkoi myös työskennellä Hollywood-studio Paramountin Lontoon sivutuotantotoimistolle, tehden elokuvien krediitti- ja välitekstejä, joilla ilmaistiin näyttelijöiden dialogi mykkäelokuvan aikana. Tekstiplanssityö johti hänet ohjaajan avustajana Berliiniin Babelsbergin studioille, jossa hän seurasi saksalaisen ohjaaja F.W. Murnaun työskentelyä ja sai tältä vaikutteita voimakkaan kamerakuvalliseen elokuvantekemiseen. Hitchcockin ensimmäiset ohjaukset eivät ole säilyneet. Hän lanseerasi nimensä elokuvaohjaajana vuonna 1926 elokuvalla Vuokralainen (The Lodger: A Story of the London Fog), jossa ilmeni jo yksi ohjaajalle ominainen teema: väärin syytetyksi tuleminen. Samoihin aikoihin Hitchcock meni naimisiin apulaisohjaajansa Alma Revillen kanssa ja pariskunnalle syntyi yksi tytär, Patricia, joka näytteli myöhemmin joissakin Hitchcockin elokuvissa.

Vuonna 1929 Hitchcock ohjasi elokuvan Puhtauden lunnaat (Blackmail), jota pidetään Iso-Britannian ensimmäisenä äänielokuvana. Elokuvan jännitys huipentuu British Museumiin ja siitä alkaen Hitchcock usein käyttikin tunnettuja paikkoja elokuviensa huipentumissa. Seuraavaksi oli vuorossa Mies joka tiesi liikaa (The Man Who Knew Too Much, 1934), josta syntyi sekä britti- että myöhemmin 50-luvulla amerikkalainen versio. 39 askelta (The 39 Steps,1935) takasi Hitchcockin aseman, ja ohjaajan maineen levitessä maailmalle David O. Selznick, Tuulen viemää -elokuvan tuottaja, solmi Hitchcockin kanssa seitsenvuotisen sopimuksen Hollywoodiin alkaen 1939 ja Hitchcockit muuttivat Kaliforniaan.

Hitchcockin ensimmäinen amerikkalaisohjaus oli historiallisella kauhuromantiikalla pelaava Rebekka (Rebecca, 1940), jonka kirjaoikeudet Selznick oli ostanut. Selznick lainasi Hitchcockia eri tuotantoyhtiöille ja vuonna 1940 syntyi elokuva Ulkomaankirjeenvaihtaja (Foreign Correspondent) itsenäiselle tuottajalle Walter Wangerille. Elokuvaan Epäilyksen varjossa (Shadow of a Doubt, 1943) Hitchcock kuvasi ajan Hollywood-käytännöistä poiketen ulkokohtaukset studion ulkopuolella aidossa ympäristössä. Epäilyksen varjo on tarina setäänsä sarjamurhaajaksi epäilevästä tytöstä. Elokuva oli Hitchcockin mielielokuva hänen omistaan. Noiduttu (Spellbound,1945), pääosassa Ingrid Bergman, kertoo mielisairaalan naislääkäristä, joka rakastuu mieleltään häiriintyneeseen mieheen. Notorious – kohtalon avain (1946) on romanttinen jännityselokuva. Muukalaisia junassa (Strangers on a Train, 1951) oli valtava menestys ja juoni tyypillisen hitchcockmainen: kaksi miestä tapaa sattumalta junassa, he alkavat puhua kenet haluaisivat tapetuksi ja ”vaihtavat” murhia. Hitchcockin ensimmäinen värielokuva oli Köysi (Rope,1948). Siinä ohjaaja käytti vain kymmentä, kymmenen minuutin otosta, joiden vaihdot naamioitiin niin, että elokuva vaikuttaa yhtenäiseltä, samassa ajassa jatkuvalta murhamysteeriltä. Elokuva on yhden tilan mysteeri, ja Hitchcockin ensimmäinen elokuva James Stewart pääosassa.

1950-lukua pidetään Hitchcockin uran huippuna.  Vuonna 1950 ohjaaja palasi kotimaahansa ohjaamaan teatteripiireihin sijoittuvan jännärin Esirippu laskee (Stage Frights). Elokuva on viimeinen, jonka krediittiteksteissä mainitaan Alma Reville. Hitchcock siirtyi Paramount-studion leipiin ohjaten siellä kuusi elokuvaa. Näistä ensimmäinen oli Takaikkuna (Rear Window, 1954), jonka keskeinen teema on voyerismi, niin elokuvan juonen tasolla kuin elokuvan katsojan haastamisessa. Kuin elokuvakatsoja, jalkansa katkaissut valokuvaaja näkee ikkunastaan tapahtumia, jotka saavat hänet epäilemään murhan olevan tekeillä. Jalkapuolena hän ei kuitenkaan voi muuta kuin seurata avuttomana vastapäisen asunnon asukkeja. Takaikkunaa pidetään yhtenä Hitchcockin keskeisistä teoksista.

Vertigo – Punainen kyynel (Vertigo, 1958) esitteli uuden elokuvatekniikan, jota on sittemmin kopioitu monissa elokuvissa. Korkean paikan kammosta kärsivä Scotty yrittää nousta luostarin torniin mutta huimaus lannistaa hänet. Scottyn silmin nähty kameraotos alas tornin rappuun on kuvattu tekniikalla, jossa kameraa liikutetaan taapäin samalla kun zoomataan lähikuvaan. Tämä loi pyörrytyksen kaltaisen kuvaotoksen. Brittiläisen elokuvalehti Sight & Soundin kriitikot valitsivat vuonna 2012 Vertigon maailman kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Vaarallinen romanssi (North by Northwest, 1959) -elokuvassa väärä mies syytettynä rikoksesta -teema jatkuu. Elokuva on tullut tunnetuksi kahdesta kohtauksesta: toisessa Cary Grant joutuu pienlentokoneen hyökkäyksen kohteeksi aavalla peltoaukiolla ja lopun takaa-ajokohtaus kuvattiin Mount Rushmorella, jonne on hakattu kallioon Yhdysvaltojen presidenttien kuvat. Seuraavana oli vuorossa Psyko, minkä jälkeen Hitchcock vaihtoi Universal-studiolle, jonne teki ihmisten kimppuun mystisestä syystä hyökkäilevistä linnuista kertovan Linnut (The Birds, 1963). Elokuvan aihetta hyökkäilevistä eläimistä on sen jälkeen käytetty useissa elokuvissa. Sen jälkeen Hitchcockin elokuvien maine alkoi laskea, mutta paluu kritiikkisuosikiksi tapahtui vuonna 1972 Lontooseen sijoittuvalla Frenzyllä.

Alfred Hitchcock tuotteisti myös tehokkaasti itsensä, muun muassa Suomenkin TV:ssä aikoinaan esitetyllä sarjalla Alfred Hitchcock esittää (1955-65), jossa ohjaaja esitteli sarjan kauhukertomukset makaaberin humoristisesti.

Tehtävät

1. Miten elokuvassa esitetään elokuvan idean syntyminen ja siirtyminen tuotantoon? Miksi studio-tuottajat vastustivat Psykon filmaamista? Miten elokuvanteko eroaa tuotantoprosessina romaanin kirjoittamisesta tai taulun maalaamisesta? Miksi elokuvan tekeminen täysin ohjaajan mielen mukaisesti on hankala prosessi?

2. Alma Reville oli myös elokuva-alan ammattilainen ja tutustui mieheensä alun perin toimiessaan hänen apulaisohjaajanaan. Miten elokuvassa esitetään Alman suhtautuminen asemaansa kuuluisan miehensä avustajana? Pohtikaa, onko muita taiteen parissa toimineita naisia, jotka ovat jääneet samalla alalla toimineen miehensä varjoon ja luopuneet omasta urastaan tukeakseen miestään.

 

Hitchcockin vaaleaveriköt

Miltei kaikissa Hitchcockin elokuvissa on naispääosassa vaaleahiuksinen näyttelijätär. Näitä ovat mm. Marlene Dietrich, Tippi Hedren, Kim Novak, Eva Marie Saint, Grace Kelly (myöhemmin Monacon ruhtinatar Grace) ja Janet Leigh. Nämä naiset ovat kaikki pinnalta katsoen viileän pidättyväisiä, yleensä älykkään oloisia, mutta yllättävät aina jossain kohtaa elokuvaa. Usein heihin liittyy joku mysteeri tai he liikkuvat lain toisella puolella, minne heistä päähänpinttymän saanut miespäähenkilö seuraa heitä, joutuen itse vaaratilanteeseen.

Hitchcock pelasi tietoisimmin elokuvissaan kehittelemällään vaalea nainen -stereotypialla Vertigossa, jossa on kaksi samannäköistä naista, vaalea Madeleine ja tumma Judy, joiden hahmot menevät sekaisin heitä jäljittävän poliisimiehen päässä.

Tehtävä

3. Millaisia stereotypioita yhdistetään ulkonäöltään tietyn näköisiin naisiin? Miten elokuvissa ja TV-draamoissa käytetään näitä stereotypioita hyväksi juonen  ja henkilöhahmojen kehittelyssä? Tuleeko mieleesi tapauksia, joissa tiettyyn stereotypiaan leimautunut näyttelijä näyttelee täysin totutusta poikkeavassa roolissa? Psykon Marionin roolin näytellyt Janet Leigh on kertonut, että Psykon jälkeen hänelle tarjottiin kasoittain rooleja, joissa hän joutuisi murhaajan ahdistelemaksi. Onko yhdenlaiseen rooliin leimautuminen haitallista näyttelijän uralla?