Kuten Hitchcock-elokuvassa ilmenee, Hitchcock oli Psykon tuotantoa aloittaessaan Paramount-studion leivissä. Yhdysvaltoihin syntyi 1920-luvulla suuria elokuvayhtiöitä, jotka omistivat studiorakennuksia. Tyypillisesti elokuvaohjaajat, näyttelijät ja tekninen henkilökunta kuten kameramiehet tekivät useamman vuoden sopimuksen tietylle studiolle, mutta heitä saatettiin ”lainata” toiselle studiolle. Tunnettuja studioita olivat Warner Brothers, Universal, MGM, RKO, 20th Century Fox ja Columbia. Paramount-studion johdossa toimi tunnettu elokuvamoguli Barney Balaban, joka Hitchcock-elokuvassa kieltäytyy rahoittamasta Psyko-projektia. Hitchcock sijoitti elokuvaan omia rahojaan, jolloin Paramount suostui kuvauksiin. Niistä osa tehtiin Universal-studiolla, koska Universal oli tuottanut halpoja kauhuelokuvia.

Hitchcockilla oli tähtiohjaajana Paramountin kanssa sopimus, joka oikeutti hänet viimeiseen leikkausversioon, eikä elokuvaa voitu leikata ilman hänen hyväksymistään. Näin ei ollut kaikkien ohjaajien kohdalla, vaan studio saattoi määrätä elokuvan uudelleenleikattavaksi tai tehdä eri leikkausversioita eri markkina-alueille.

Tänä päivänä olemme tottuneet näkemään suoraa seksuaalisuuden ja alastomuuden esittämistä elokuvissa. Vielä vuonna 1959 sellaisen esti amerikkalaiselokuvassa Hollywoodin elokuvateollisuuden oma Production Code, jonka kautta kaikki elokuvakäsikirjoitukset kävivät, vaikka koodiston valta olikin hiipumassa. Hitchcock-elokuvassa ohjaaja vierailee Production Code -toimistossa neuvottelemassa Psykon kuvauksista. Elokuva sisältää kohtauksia, jotka kävivät ennakkotarkastuslautakunnan hyväksynnän rajoilla: suihkukohtauksen äärimmäinen väkivalta ja Janet Leighin alastomuus. Myös alun kohtaus, jossa Marion ja Sam viettävät aikaa hotellihuoneessa tavaten, kävi sensuurikäytännön rajoilla. Psyko lienee myös ensimmäinen amerikkalainen elokuva, jossa näkyy wc-pönttö. Näistä Hitchcock selvisi, koska esimerkiksi suihkukohtaus kuvattiin mielleyhtymien kautta, ei näyttämällä suoraan väkivaltaa tai selkeitä kuvia näyttelijättären alastomasta kehosta.

Production Code -käytäntö ei ollut elokuvakerronnan kehittymisen kannalta pelkästään huono asia. Kun asioita ei voitu esittää suoraan, kehittivät elokuvantekijät kekseliäitä tarinankerronta- ja kuvaviittauskeinoja kertoakseen esimerkiksi seksuaalisuudesta tai päähenkilöiden epäsosiaalisista taipumuksista. Myös poliittisesti arkaluontoisiin asioihin saatettiin vain epäsuorasti viitata. Nämä rikastivat elokuvan visuaalisen kerronnan kieltä.

USA:ssa ei ole enää nykyisin Production Code -ennakkotarkastussysteemiä, vaan elokuvateollisuuden määrittelemät ikärajasuositukset. Myös Suomessa on käytössä ikärajaluokittelu.

 

Tehtävät

1. Vertaa vanhoja ja nykyelokuvia, niin amerikkalaisia kuin suomalaisiakin. Miten niissä kuvataan päähenkilöiden seksuaalista käyttäytymistä tai epäsosiaalisia aktiviteetteja? Klassisissa suomalaisissa elokuvissa luontoa käytetään usein symboloimaan seksuaalista energiaa. Millaisia kuvia on käytetty?

2. Psykon taustalla on todellinen tapaus Wisconsinin osavaltiossa eläneestä Ed Geinistä, joka oli elänyt pitkään täysin eristäytyneenä äitinsä kanssa ja äidin kuoltua säilytti tämän huoneen koskemattomana. Gein hautaryösti juuri haudattujen naisten ruumiita ja silpoi niitä. Kiinnijäätyään hän vietti loppuelämänsä mielisairaalassa. Geinin tarina on innoittanut niin Psykoa kuin Teksasin moottorisahamurhat -elokuvaa.

3. Usein elokuvien takana on todella tapahtunut uutinen, jonka pohjalta aletaan kehitellä elokuvan tarinaa. Viimeaikaisia tällaisia elokuvia ovat Aleksi Mäkelän ohjaama Kaappari, joka kertoo 1970-luvun lentokonekaapparista ja vuoden 2013 Oscar-voittaja Argo, jonka taustalla on CIA:n juoni Iranin vallankaappauksen jalkoihin jääneiden amerikkalaisten pelastamiseksi.

Oletko nähnyt jonkun todellisen uutisen pohjalta tehdyn elokuvan? Mistä tällä hetkellä tapahtuvista uutisaiheista arvelet syntyvän elokuvia? Miksi?