Miksi filmatisointi? Elokuvan pohjautuminen kirjaan on hyvin tavallista. Esimerkiksi vuosina 1930-1980 noin 80% amerikkalaisista bestsellereistä sovitettiin elokuvaksi, ja hieman yli puolet parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saaneista elokuvista on perustunut romaaniin tai novelliin. Varsinkin populaareja romaaneja kirjoitetaan usein alusta asti myös filmatisointia ajatellen – kyse on eräänlaisesta tuotekehittelystä. Toisaalta tarinoiden kierrätys taidemuotojen välillä on aina kuulunut kulttuuriin ja on tärkeä osa sekä taidelajien vakiintuneiden tapojen ylläpitämistä että niiden uudistamista.

Kirjaan perustuvat elokuvat jaetaan usein kolmeen luokkaan:

1. Alkuperäisteokselle mahdollisimman uskolliset filmatisoinnit (esim. Ylpeys ja ennakkoluulo, Ranska/Englanti 2005, o: Joe Wright, Jane Austenin klassikon elokuvasovitus)
2. Alkuperäisteoksen uudelleentulkitsevat filmatisoinnit (esim. 10 Things I Hate About You, USA 1999, o: Gil Junger, nykyaikaan sijoitettu sovitus Shakespearen näytelmästä Kuinka äkäpussi kesytetään)
3. Elokuvat, joihin alkuperäisteos on tarjonnut vain raaka-aineita tai lähtökohdan (esim. Prosperon kirjat, Hollanti/Ranska/Englanti 1991, o: Peter Greenaway, joka rakentuu Shakespearen Myrskyn ympärille)

Mitä eroa on kirjalla ja elokuvalla? Elokuvien ja kirjojen kerronnan keinot eroavat toisistaan monessa suhteessa. Elokuvan suhteellisen lyhyt kesto on eräs oleellisimmista seikoista; rönsyilevän romaanin yksityiskohtien runsautta ja tapahtumia on mahdotonta sisällyttää yhteen elokuvaan – eikä sellainen olisi yleensä dramaturgisestikaan sujuvaa.

Toinen huomattava seikka on, että elokuva perustuu näyttämiselle (ja samalla myös harkitulle näyttämättä jättämiselle – esimerkiksi hyvien kauhuelokuvien jännitys perustuu usein juuri sille, että pelon kohteen näyttämistä lykätään mahdollisimman pitkään, kuten vaikka Ridley Scottin tieteiselokuvassa Alien – Kahdeksas matkustaja). Monet asiat, jotka romaanissa voidaan sivuuttaa kokonaan tai yleisellä huomautuksella, joudutaan näyttämään tarkasti elokuvassa: miltä henkilöt ja miljööt näyttävät? Miten hahmot reagoivat tapahtumiin? Miten vaikkapa Prinsessa Ruusunen -sadun Pahatar käytännössä muuttuu lohikäärmeeksi?

Näiden kahden taiteenlajin eron voi tiivistää ajatukseen, että kirjallisuus pyrkii luomaan merkityksestä mielikuvia, kun taas elokuvan haasteena on saada kuva näyttäytymään merkityksellisenä. Esimerkiksi näyttelijöiden tehtäväksi lankeaa ilmaista roolihahmonsa ajatuksia muutenkin kuin sanallisesti.

Filmatisointi itsenäisenä taideteoksena

” Filmatisointi hyödyntää romaanin muistoa, joka voi juontua omasta lukemisesta tai sitten kollektiivisesti kierrätetyistä klassikkoihin liitetyistä mielikuvista. Sovitus pyrkii ilmaisemaan alkuperäisen teoksen itseensä korvatakseen sen oman kuvastonsa läsnäololla. Filmatisointi on menestyksekäs, jos se kykenee korvaamaan romaanin muiston elokuvallisen tai televisuaalisen representaation kautta.” (John Ellis)

Kirjan lukeneet katsojat odottavat usein mahdollisimman uskollista filmatisointia. Toisaalta onnistuneen elokuvasovituksen edellytyksenä on taidemuodon omien lainalaisuuksien hyväksyminen: elokuvalla on omat kerronnan keinonsa ja tyylilliset mahdollisuutensa. Tietyssä mielessä elokuvan onkin oltava alkuperäisteoksesta riippumaton, omaehtoinen, ollakseen paitsi hyvä filmatisointi, myös hyvä elokuva.

”Uudella teoksella on oltava oma esteettinen olemuksensa. Mikäli suhde alkuperäisteokseen kuitenkin pysyy tavalla tai toisella esillä, uusi teos tulkitsee ja kommentoi alkuperäisteosta pitkälti juuri esteettisen ominaislaatunsa kautta. (- -) Parhaimmillaan tekijät onnistuivat antamaan elokuvallisen ilmaisun romaanin atmosfäärille”, toteaa elokuvatutkija Henry Bacon.

Jackson on sisällyttänyt Hobitti-elokuvaan myös ainesta mm. Taru sormusten herrasta -kirjan liitteistä. Tämä muuttaa elokuvan tunnelmaa, sillä Hobitti on Tolkienin muita Keski-Maan teoksia selvästi kevyempi ja lapsekkaampi. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta ja Harry Potter -kirjat ovat keränneet ympärilleen suuren joukon faneja, jotka tuntevat kirjat läpikotaisin, etuperin ja takaperin. Tällaisille joukoille on tyypillistä vaatia mahdollisimman uskollisia filmatisointeja. Mahtaako Tolkienin maailmaa kattavasti kuvittamaan pyrkivä Hobitti – Odottamaton matka miellyttää kirjaa rakastavia?

TEHTÄVIÄ

• Miksi kirjoja sovitetaan elokuviksi niin hanakasti? Pohtikaa, mitä erilaisia syitä kirjallisuusfilmatisointien tekemiselle voi olla (esim. halu luoda/nähdä kirjan maailma visuaalisessa muodossa, hyvä tarina, alkuperäisteoksen pariin houkutteleminen, kiinnostus tiettyä kirjailijaa tai aikakautta kohtaan, valmis fanikunta…).

• Mikä on paras lukemasi kirja? Onko siitä tehty elokuva? Jos on, pidätkö myös elokuvasta ja onko sovitus mielestäsi onnistunut? Jos ei, toivotko että kirjasta tehtäisiin elokuva? Millainen elokuvan pitäisi olla?

• Jakautukaa kahteen ryhmään: toisessa ryhmässä ovat Hobitin lukeneet, toisessa ne, jotka eivät ole lukeneet kirjaa. Molemmat ryhmät kokoavat (esimerkiksi suurelle paperiarkille) lyhyitä kommentteja elokuvasta ja kuvailuja mieleenpainuvimmista kohtauksista. Vertailkaa ryhmien ajatuksia keskenään. Mitä eroa ja mitä yhteistä ryhmien ajatuksilla oli? Kiinnittivätkö ryhmät huomiota erilaisiin vai samanlaisiin asioihin?

• Voitte myös järjestää väittelyn ”Hobitti eli sinne ja takaisin vs. Hobitti – Odottamaton matka” tai ”Hobitti – loistava elokuva vs. Hobitti – kehno elokuva”. Väittelyn tavoitteena on pystyä perustelemaan taide/viihdekokemuksesta kumpuavia mielipiteitä.

• Mitkä ovat juuri Hobitin filmatisoinnin haasteita? Lavastus, puvustus, roolitus? Draaman kuljetus? Miten elokuvassa mielestäsi onnistutaan?

• Kuka muu kuin Peter Jackson olisi sopinut tai sopisi parhaiten ohjaamaan Tolkienin teoksista sovitettuja elokuvia? Kuinka hyvin ohjaajan pitää mielestäsi tuntea elokuvan pohjana oleva kirja? Kuinka paljon muutoksia saa mielestäsi tehdä?

Vinkki! Tälle englanninkieliselle sivulle on kerätty eroja Hobitti-kirjan ja elokuvasovituksen välillä.