Dokumentin ja fiktion välimaastossa
Huuto on moniulotteinen historiallinen elokuva ja elämänkertaelokuva, joka esittää tulkinnan menneisyydestä useiden erilaisten kerronnan keinojen kautta. Elokuvan kerronta on yhdistelmä animaatiota, dokumentaariseen tyyliin toteutettua, mustavalkoista haastattelua, lyhyitä kohtauksia Ginsbergin elämästä sekä oikeussalidraamaa.
Historiallisissa, tositapahtumia kuvaavissa elokuvissa dokumentaaristen (esimerkiksi uutisnauhojen ja haastattelujen) yhdisteleminen fiktiiviseen kerrontaan on keskeistä. Esimerkiksi historiallisissa dokumenteissa vuorottelevat usein arkistonauhat, näytellyt kohtaukset sekä historiantutkijoiden haastattelut. Huuto rikkoo totuttuja konventioita nostamalla haastateltavaksi Allen Ginsbergiä näyttelevän James Francon. Oikea Allen Ginsberg pääsee kuvaan vasta aivan elokuvan lopussa. Historiallisen elokuvan konventioita rikotaan myös animaatio-osioiden kautta, jotka eivät vain kuvita runositaatteja, vaan esittävät itsenäisen, kaaosmaisen tulkinnan beat-sukupolven elämästä New Yorkin ja San Franciscon kaduilla.
Historiallinen elokuva kertoo aina paitsi kuvaamastaan ajasta, myös tekohetkensä kulttuurista ja yhteiskunnasta. Huuto onkin ennen kaikkea 2010-luvun näkökulmasta tehty tulkinta beat-kulttuurista, ehkä jopa uuden hipster-sukupolven katse menneisyyteen. Ehkä sananvapauden, poliittisen taiteen ja eksyneen suurkaupunkinuorison teemat ovat erityisen keskeisiä juuri nyt.
Tehtäviä
1. Ottakaa selvää Allen Ginsbergin elämäntarinasta. Pohtikaa, millä muilla tavoilla Huudon olisi voinut rakentaa. Miksi elokuvantekijät ovat keskittyneet juuri näihin teemoihin ja tähän ajanjaksoon Ginsbergin elämässä?
2. Pohtikaa animaatio-osioiden merkitystä Huudossa. Miksi elokuvantekijät ovat valinneet animaation yhdeksi tavaksi lähestyä Huudon aikalaiskuvaa? Kuinka animaatiojaksot mielestänne toimivat osana elokuvaa ja suhteessa muihin kerronnan keinoihin? Lukekaa uudelleen Huuto, ja pohtikaa, onnistuivatko animaattorit siirtämään runon tunnelman ja sanoman animaation muotoon.
3. Dokumenttia ja fiktiivistä kerrontaa yhdistelevät elokuvat ovat viime vuosikymmeninä nousseet uudenlaiseen suosioon valtavirran elokuvatuotannossa. Amerikkalaisessa kontekstissa erityisesti yhteiskuntakriittiset dokumentit, kuten Michael Mooren Bowling for Columbine (2002), Fahrenheit 9/11 (2004)ja Capitalism: A Love Story (2009) ovat puhuttaneet kansainvälisesti. Tutustukaa johonkin yhteiskuntakriittiseen dokumenttiin. Verratkaa sen kerronnan keinoja ja kuvaustapoja Huutoon. Mitä yhtäläisyyksiä löydätte (esim. haastatteluosiot)? Entä mitä eroavaisuuksia – millä eri tavoin Huuto osoittaa olevansa näennäisdokumentaarinen?