Huudon juoni kietoutuu Ginsbergin samannimisen, suurta kohua herättäneen runon ympärille, joka johti oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäynnissä runoa syytettiin siveettömyydestä ja sitä vaadittiin sensuroitavaksi. Oikeudenkäynti ei kuitenkaan johtanut sensuuriin – Huuto sai pikemminkin laajempaa näkyvyyttä ja suosiota, ja se saavutti entistä vahvemman aseman kapinallisen beat-kulttuurin äänenä. Huuto onkin hyvä esimerkki runouden ja kirjallisuuden merkityksestä poliittisessa toiminnassa ja alakulttuurien yhdistäjänä. Keskeinen teema Huudossa on sananvapaus, mikä konkretisoituu erityisesti kysymykseen homoseksuaalien oikeuksista.

Poliittisuus ja kantaaottavuus ulottuvat myös Huudon tekijöiden uraan elokuvantekijöinä. Huuto on Rob Epsteinin ja Jeffrey Friedmanin ensimmäinen fiktiivinen elokuva – aiemmin kaksikko on tunnettu kantaaottavista dokumenttielokuvistaan. Elokuvassa Ehdokkaana Harvey Milk (1984) Epsteinin ja Friedmanin aiheena oli sanfranciscolainen poliitikko Harvey Milk, joka valittiin ensimmäisenä avoimesti homoseksuaalina miehenä kaupunginvaltuustoon. Kaksikon seuraava dokumenttielokuva Common Threads: Stories from the Guilt (1989) kertoi viiden, eritaustaisen AIDSiin kuolleen ihmisen elämäntarinat.

Tehtäviä

1. William S. Burroughs on todennut, että beat-sukupolven runoilijat olivat omana aikanaan ”todellisia muutoksen arkkitehtejä”. Pohtikaa, kuinka taidetta (kirjallisuutta, runoutta, musiikkia, valokuvaa, elokuvaa jne.) voidaan käyttää poliittisiin tarkoituksiin. Keksittekö suomalaisia esimerkkejä tämänhetkisestä taiteesta ja/tai populaarikulttuurista?

2. Ideoikaa, mistä teemasta tahtoisitte tällä hetkellä kirjoittaa kantaaottavan runon tai lyriikat/ottaa valokuvan/säveltää kappaleen jne.