Nimi ”beat” viittaa yhtäältä väsyneisyyteen ja ulkopuolisuuteen mutta toisaalta myös rytmiin ja jazz-musiikkiin, joka oli oleellinen osa beat-kulttuuria.

1. Jakautukaa ryhmiin, joissa pohditte omaa sukupolveanne. Voitteko löytää joitakin yhteisiä kokemuksia, joiden perusteella sitä voisi määritellä? Keksittekö sanoja, adjektiiveja, musiikkityylejä, poliittisia suuntauksia? Entä joitakin henkilöitä (taiteilijoita, kirjailijoita, muusikoita tms.), jotka ovat erityisen merkittäviä juuri teille? Vai muodostuvatko nykyiset sukupolvet enemmänkin useista, pirstaleisista kokemuksista?

2. Lukekaa katkelmia Allen Ginsbergin Huudosta tai Jack Kerouacin kirjasta Matkalla. Kiinnittäkää erityistä huomiota tyyliin (ajatuksenvirranomainen kerronta) ja teemoihin (ulkopuolisuus ja irrallisuus yhteiskunnasta, avoin seksuaalisuus, huumeidenkäyttö jne.). Kokeilkaa beat-tyylistä kirjoittamista ja laatikaa runo/runoja 2010-luvun näkökulmasta. Valitkaa jokin/joitakin niistä teemoista, joita pohditte edellisessä tehtävässä.

Beat-kulttuuri henkilöityi pitkälti nuoriin miehiin, joista useat opiskelivat Columbian yliopistossa. Elokuvassa Ginsbergin hahmo jopa kieltää beat-sukupolven olemassaolon: ”Ei ole mitään sukupolvea. Vain joukko tyyppejä, jotka yrittivät julkaista tekstejään”.

3. Pohtikaa elokuvan ja kirjallisuuden perusteella, kenen sukupolvikokemuksesta Howl kertoo. Kuuluuko runoudessa ja elokuvassa naisten ääni, entä etnisten vähemmistöjen tai työväenluokan? Voidaanko lopulta puhua sukupolvikokemuksesta, vaiko vain tietyn ryhmän tulkinnoista?

4. Pohtikaa, miksi 1950-luku kiinnostaa ajanjaksona tällä hetkellä ja missä tämä kiinnostus näkyy. Keitä ovat ”nykypäivän hipsterit”?